Onko aikasi tiukalla? Vaivaako stressi? Onko aloittaminen kenties hankalaa? 
No, ei mahda mitään. Lue nämä pari sivua loppuun kun kerran jo aloitit. Huomaat, että vaikeaa se on muillakin.  

Tämän jutun tavoitteena ei ole antaa mitään yksityiskohtaisia ohjeita tai neuvoja. Paremminkin pyritään luomaan häilyvät rajat joiden sisällä kaikkien on kiva toimia. Tekstin pohjalta  jokaiselle lukijalle varmasti rakentuu jonkinlainen kuva urheilevan opiskelijan vaikeasta tavoitteesta, urheilun ja opiskelun menestyksekkäästä yhdistämisestä. 

Pohja onnistuneelle kilpailukaudelle lasketaan samoihin aikoihin koulun alkamisen kanssa. Tähän liittyy kiinteästi se, että kun koulu alkaa, samalla alkaa myös kunnon kestit. Kun kestit keväällä loppuu, alkaa kunnon kisat. Eli halutessa putkea riittää kevyesti 25-mannasta 10-milaan. Syys-ja kevätlukukausien ajan. Tämä on ensimmäinen ongelma. Siis se, että ihminen tarvitsee toimiakseen unta. 
 
Jotta homma ei menisi liian helpoksi, esitellään tässä vielä kolme asiaa, joiden takia herkän urheilijan psyko-fyysinen balanssi saattaa järkkyä. Monelle syksy merkitsee siirtymistä takaisin säästöliekille, kun kesäansioista ei jäänyt käteen kuin kasa kuitteja. Seurauksena on ilman muuta siirtyminen makaronitonnikalanöde- pohjaiseen ravintoon. Ainakin kuun lopulla. Sanomattakin on selvää, ettei em. ravinnosta seuraa muuta kuin silmien pullistuminen kun yrittää pidätellä edes seuraavaan taukoon asti. Voi myös kysäistä kaverilta jotain yksinkertaista ja samalla heittää hiljaisen agentin leijumaan. Näin harmiton ohikulkija saa tuntea hygieenikkojen pistävät katseet niskassaan. 
 

Sitten se monen mielestä (ei kaikkien) tärkein eli opiskelu. Tenttejä on. Luentoja on. 
Harjoitustöitä on. Vitutus on. Kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Mutta mitään ei ehdi. Tässä kohdassa kannattaa muistaa ensimmäinen kokemuksen sanelema neuvo: Ruuasta ja unesta ei tingitä. (Olmi, näytä dorkalle pala). Eli tingitään sitten opiskelusta. Ei paljon, mutta vähän. 

Opiskeluun kuuluu kiinteänä osana varsinkin lukukausien loppupuolella stressi. Vastoin yleistä harhakäsitystä em. oire ei todellakaan johdu liian kireiden  aikarajojen noudattamiseen orjallisesti pyrkivän opiskelijan henkisestä hädästä. Syynä käsien hikoiluun, vatsan vääntämiseen ja pulssin kohoamiseen on pieni harmaa tonttu. Se asustaa jokaisen stressaantuneen ihmisen vatsassa. Sieltä käsin se tökkii vanhalla ruosteisella naulalla ihmisen sisäelimiä ja aikaansaa täten tunteen, jota me tietämättömät kutsumme stressiksi. Jos tontun antaa oleskella liian kauan vatsassa, on seurauksena mahahaava. Hemmo nimittäin tramppaa pötsin puhki. Kun nyt ymmärrämme stressin ja mahahaavan syntymisen ja sen aiheuttajan, on hoitokin hyvin yksinkertainen. Hukutetaan/myrkytetään  tonttu. Parhaita aineita ovat esim. muuntajaöljy tai tärpätti. Sanomattakin on selvää, ettei näitä litkuja juo ihan kuka tahansa. Normaali-ihmiselle sopivat vaikka etyl. OH non denat. tai vesi. Kahvia pitää välttää, koska sen sisältämä kofeiini vain vilkastuttaa tontun käytöstä. Pyrittäessä hyvään opiskelu- ja urheilutulokseen vältetään siis liiallista stressiä ja kahvinjuontia. 

Jos malttaa hiukan mietiskellä ja kirjoittaa paperilapulle kaiken sen, mitä päivän aikana pitäisi ehtiä, niin lukutaidotonkin huomaa, ettei 
kaikkea ehdi millään. Parasta siis repiä koko paperi ja tehdä uusi lista siitä mitä todella pystyy tekemään. Kiire on oire siitä, että paperi unohtui edellisenä iltana repiä. Aamulla sitten kohmeessa luuli sitä todellakin päivän aikatauluksi. 
Lopetetaan speqlaatio ja ruvetaan treenaamaan. Koska aamulla on päivän ensimmäinen ja yleensä kovin harjoitus, ei silloin sovi olla mitään sellaista, mikä häiritsee täydellistä keskittymistä suoritukseen. Esimerkiksi fyssan labra tai edellisiltainen tuttavuus (jos se on mukava, niin silloin ei todellakaan treenata. Ainakaan lenkin merkeissä). Harjoituksen jälkeen on syntynyt energiavaje korvattava mahdollisimman nopeasti. Helpoimmin tämä onnistuu menemällä koululle syömään. Suihkussa sopii tosin käydä ensin. Koska aamutreeni on tehty ja ollaan jo koululla, kannattaa samantien ruveta opiskelemaan. Tietenkin edellisenä iltana ”valmistellut” matikan laskut ovat jääneet kämpille, joten kopiokoneen kautta laskareihin ja sieltä suoraan taululle. 

Jos päivän ohjelmaan kuuluu luentoja, ne kannattaa hoitaa suggestopedisellä metodilla pois jaloista. Eli unta vaan palloon. Kyllä se oppi tarttuu nukkessakin. Paikka kannattaa varata rivin päästä mahdollisimman takaa. Näin pääsee kaikkein helpoimmalla ulos, jos homma ei kiinnosta tai uni ei tule. Lisäksi kannattaa katsoa, että joku luentoa seuraava istuu samalla rivillä ja poistuessaan herättää sinut varovaisella anteeksipyydöllä halutessaan lähteä luennon loputtua. Tältä kaverilta kopioidaan tai kiristetään samalla ilmeisen täydelliset luentomuistiinpanot. (Mikäli tuli nähtyä unta muustakin kuin tribologiasta.) Eli pähkinänkuoressa (...pannaan pala piiloon...)  vinkki numero 3. Harjoitusten välissä on varmistettava riittävä palautuminen oikealla rytmityksellä. Kun päivän opintovelvoitteet on nyt saatu hoidettua, voi hyvällä omallatunnolla keskittyä harjoitteluun. Pienenä välipalana kannattaa koululta kotiin valuttua syödä jotain hiilihydraattia, esim. müsliä. Sen jälkeen ruokaa sulatellaan vähän aikaa. Tässä kannattaa huomioida Pekka Nikulaisenkin korostama odotusaikojen tiedostaminen. (Mennään Olmi salille, meil’ on pyramidiharjoitus). Nämä pienet hetket kannattaa tässä vaiheessa käyttää 100%:sesti hyväksi, koska iltahan on jo aikoja sitten buukattu vapaa-ajaksi. Monesta pienestä hetkestä kun syntyy suurempia hetkiä, kuten tunteja ja vuorokausia. 

Parissa tunnisssa saa pystyvä ihminen paljon aikaan. Ehtii juosta maratonin tai voi vaikka tehdä lasagnea, jonka jättää jäähtymään ja kämppisten kuolattavaksi iltapäivätreenin ajaksi. 

Yleensä opiskelijalle maistuu illalla muukin kuin lasagne. Se on hyvä, sillä kova työ vaatii myös rankat huvit. Kuitenkin Itsensä kuunteleminen antaa pohjan kaikelle harjoittelulle. Lisäksi  kannattaa muistaa helppo ja yksinkertainen nyrkkisääntö: tulosta tehdään, kun Treenataan tosissaan, mutta ei liian vakavasti :-)