Koska lopetin päätoimittajan hommat on aika tehdä tilinpäätös kaudesta. Kerkesin olla kokonaista 1,3 vuotta Rastisanomien päätoimittajana ja julkaista viisi epätäydellistä lehteä. Mikään numero ei ollut niin hyvä kun olisi voinut olla ja toisaalta mikään ei ollut täydellinen floppi. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt alkaa hioa numeroa viimeiseen säihkeeseen oli pannusta jo kiehumassa vesi yli ja lasertulosteet lähtivät pikavauhtia pimeiltä kujilta hankittujen valokuvien kanssa painoon. Viimeisen silauksen antamiseen numeroon olisi tarvittu joko varapäre, oma laserkirjoitin tai massiivisempi toimituskunta. ( Lihavammathan ovat tunnetun sananlaskun mukaan leppoisampia. ) 

Haluan täten kiittää jokaista juttujen kirjoittajaa ja nakitettua positiivisesta suhtautumisesta seuralehteämme ja sen numeroiden taivallukseen eri vaiheissa osallistunutta. Rastissa elämää suurempana totuutena koetun sananparren paikkaansa pitävyys  tuli myös koetua: “Kun alkaa kikkailemaan, niin napsahtaa.” Viimeistä numeroa ei meinattu saada painoon kun tulostamiseen olisi tarvittu 12 levykettä. Ei kun muuttamaan sivuja.Erityiset kiitokset Ainolle ja Paulalle meganakkien hyväksymisestä hymykuopilla. Ilman Paulaa olisin todennäköisesti ollut koulukiireineni ja lehden jakeluineen syvällä suossa edellisen numeron kanssa. Elämä meinaa joskus stressata jos on delegoinut suuremmat kouluhommat hisukaudelta keväälle ja sitten iskee kaikki päälle... 

Koska paineet pitävät suorituskyvyn korkealla voi uusille päättömilletoimittajille luoda paineita. Opiskeluaiheita aasinsiltana käyttäen Rastisanomien evp. päätoimittajILLA lienee toivottavasti akateemisen loppututkinnon päättötyö tätä lukiessanne hyvässä vaiheessa. Jokainen saa tykönänsä pohtia mitä hyvässä vaiheessa sitten tarkoittaakaan. Joten onnea uudelle toimitukselle kivisellä tiellä kohti nakituksen, delegoimisen, kirjoituksen, väännön, hampaittenkiristyksen, lehdentaiton taitoa,  onnistumisen riemua ja ennen kaikkea suunnatonta Rastisanomien päätoimittajan osalle tulevaa arvonantoa ja pelon/ihailunsekaista kunnioitusta. 

Tulipahan opittua jotain uutta noiden 5 numeron aikana. Jokaisen normaalihenkilöille ( ei kukaan ole niin viisas kuin insinööri ) suunnitellun tietokoneohjelman oppii varmasti käyttämään kun sovittaa 3 eri ohjelmistotalon 16-bittisiä sovellusohjelmia pelittämään toistensa kanssa. Kiitos vielä kerran Ähvälle teknisestä alkuunpääsystä. 

Se hyvä puoli nimenomaan Rastin jäsenlehden tekemisessä on, että ?järkeviä? juttuja riittää joka numeroon. Kun KooVee ja Essu uhoavat vuoden ensi numerossoissaan kesäkaudesta ja huikeista harjoitusmääristään voi lyödä tiskiin HiSu kauden tulokset. 

Vaikka on oppinut tarvittavat ohjelmistot ja hommien delegoimisen muiden harteille synnynnäisillä alikersantinkyvyillä menee lehden kasaamiseen jokunen päivä aikaa. Sanonta kuuluu että aikaa on kun sitä järjestää. Näillä taliaivoilla kylläkin järjestää itsensä kehittelemään psykoja ja fyysisiä ominaisuuksiaan ennen kuin uhraa viimeiset voimavaransa RaSan sisuksiin. 
Michelle Pfeiffer vähentää vaatetustaan vieressä auki olevassa töllöttimessä. Taidan lopettaa vääntämisen ja pistää aivot kiertoradalle ja sen jälkeen lähteä Kilpisjärven kesähangille hiihtelemään.