Kun talven viimeisissä hisu-kisoissa oli jouduttu siirtymään vesihiihdon puolelle alkoi jo tuntua turhalta lähteä pääsiäisenä Ruotsiin suunnistamaan. Onneksi kuitenkin lähdettiin kun Suomen kevät osoitti jälleen oikkunsa ja pääsiäisen aikaan Suomessa satoi lähes joka päivä lunta. Ainakin kotimaahan jääneet kilpailijaseurat manailevat vielä pitkään päätöstään. 

Tiistaina 25.3 kokoontui Hyvinkään asemalle ryhmä suunnistajia, joiden silmistä saattoi lukea että jotain tavallisuudesta poikkeavaa oli tapahtumassa. Oltiinhan nyt menossa suunnistamaan lumettomaan maastoon. Kun vielä Turusta löydettiin eksynyt lammas olikin ensimmäinen aaltomme valmis astumaan laivaan. Hyttijakomme noudatteli perinteisiä linjoja. Hytti 1: tytöt eli Elisa, Hanna, Anniina ja Katja. Hytti 2: juniorit eli Sami V, Esa ja Janne K. Hytti 3: konkarit eli Jari, Sampo ja Tapsa. Ajaessamme laivaan totesimme tutun ja turvallisen Sea Windin vaihtuneen valitettavan onnettomuuden takia. Miehen lailla kestimme kuitenkin tämän takaiskun ja viihdyimme parhaamme mukaan Silja Europan tarjoamissa puitteissa. 

Aamulla päästyämme Tukholmaan alkoi kiroilu. Maassa oli nimittäin pari senttiä lunta ja ilma oli tasaisen harmaa. Surffailimme itsemme Södertäljeen ja majoituimme paikalliseen retkeilymajaan, joka sijaitsi IFK Södertäljen seuramajan tuntumassa. Selviteltyämme asioita totesimme ruotsalaisten puhuvan jotain aivan toista kieltä kuin mitä meille on koulussa opetettu. Kun retkeilymajan bossi kertoili meille asioita, oli suomenkielisiä käännöksiä yhtä paljon kuin kuulijoita. No, vähitellen palaset kuitenkin nivoutuivat yhteen ja pääsimme itse asiaan eli suunnistamaan. 

Ensimmäisessä harjoituksessa osa miehistöstämme pääsi heti mukaan sotaan kun paikallinen asiantuntija (P. Piiparinen) vei yhden autollisen armeijan harjoitusalueelle harjoittelemaan muiden tutustuessa lähimaastoihin. Iltapäivä/yöharjoitukseenkin riitti vielä osalla energiaa. Muut keskittyivät tällä välin lihashuoltoon, kokkaamiseen ja ilman kiroamiseen (illalla tuli taivaan täydeltä vaakaräntää). 
 
Seuraavana aamuna edellisen päivän rasitukset olivatkin jo poissa ja olimme valmiit täysipainoiseen päivään. Nauttiessamme aamiaista saimme myös puuttuvat leiriläiset paikalle kun päivää myöhemmin startanneet Janne Å, Aino ja Marjaana liittyivät iloiseen joukkoomme. Aamuharjoituksemme osoittauduttua täysosumaksi kaikin puolin (maasto jokaisen suunnistajan unelma kuin myös ilma, +10 ja sininen taivas). Täydellisen puolitoistatuntisen jälkeen fiilis oli kaikilla huipussaan. Päivän toinen harjoitus olikin vähän lyhyempi ja jotkut innostuivat vähän lappamaankin. Onnistuneen päivän kruunasi sauna, jossa vesi piti kaataa kouruun, jota ei ollut olemassa, joten saunoimme suomalaiseen tapaan. Samaisen saunan pukuhuoneessa kuoli huippusuunnistaja Melker Karlsson vuonna 1992. 

Ja jälleen avautui uusi päivä eteemme aurinkoisena. Päivän pitkä harjoitus oli todellinen tsemppitreeni vuoden 1989 World Meeting-maastossa (10,5 km, todella pienipiirteinen ja fyysisesti vaativa maasto). Tytöt harrastivat tässä harjoituksessa vaellusta. Pojista kovimman noteerauksen teki Sami V, joka käytti reittiin aikaa 1.32. Iltapäivällä tytöt keskittyivät jo seuraavan päivän kilpailuunsa ja pojat keräsivät voimia illan lamppuharjoitukseen, jonka aikana ilmakin muuttui taas vaihteeksi räntäsateeksi. Myös tänään nautimme saunan tarjoamista antimista. 

Lauantaiaamuna tyttöjen mennessä kisoihin pojat riensivät pirteinä kuin peipposet toissapäivänä tutuksi tulleeseen unelmamaastoon, joka osoittautui jälleen maineensa veroiseksi. Tytöt kunnostautuivat kisoissa kuten pitikin Katjan korjatessa potin ja Hannan ja Ainon ollessa kolmas ja neljäs. Yleisessä suunnistaneet Anniina ja Elisa eivät yltäneet aivan samaan. Illalla suurin osa porukasta keskittyi lepoon ja saunomiseen kuten aiempinakin päivinä. Luonnollisesti päivän sää oli taas kuin morsian. 

Viimeinen aamu koitti jälleen aurinkoisena ja nyt oli poikien vuoro lähteä kisaamaan. 7 km yhteislähdöllä kulki koko matkan meidän hallinnassamme. Vain lopulta kolmanneksi tullut David Andersson pääsi rikkomaan rintamamme. Tulosluettelosta nimet löytyivät järjestyksessä: Sami, Esa, Janne Å, Jari, Tapsa ja Janne K. Kaksi ensimmäistä ehtivät olla maalissa neljä minuuttia muiden kirmatessa kauniissa jonomuodostelmassa loppusuoraa. Tytöt viettivät päivän paikallisen suunnistusseuran järjestämässä yhteislähtöharjoituksessa. Riittoisan lounaan ja siivouksen jälkeen olikin aika palata Tukholman kautta kotiin paremmassa kunnossa kuin lähtiessä.