On Lauantai aamu ja HyRan huipputiimi on juuri saapunut Ruotsin maankamaralle, tai ainakin näin oletan, ja istun kotona Järvenpäässä kirjoittamassa tätä juttua. Taas on yksi suurviesti jäämässä väliin, ellei jotain ihmeparantumista ja helikopterikuljetusta Tiomilaan ole järjestymässä. Ajattelin kirjoittaa tämän jutun omiin kokemuksiini nojautuen ilman minkäänlaista lääketieteellistä taustaa tai tietoutta. 

Kantapään kautta, sanan mukaisesti, asiat oppineena suuntaan jutun seuran junioreille, jotka eivät ehkä vielä ole paikkojansa lopullisesti rikkoneet ja joiden oppimiskyky, ja asioiden omaksuminen on aivan toista luokkaa kuin vanhojen konkareiden. 

Lista alkaa: 

Pienten flunssien / räkätautien ehkäisyn A ja O on itsensä lämpimänä pitäminen, riittävän levon suominen itselleen ja monipuolinen ravinto. Ihan normaalin hyvin onnistuneen lenkin harjoituksellinen tulos jää saavuttamatta, jos lenkin jälkeen viikko kuluu räkätaudissa. 
 

Neuvoja:  Tavallisen lenkin tai kilpailun jälkeen ensimmäinen tehtävä on vetästä lasillinen vahvaa mehua tai maltoa. Näin elimistö tajuaa alkaa ottaa rankan treenin jälkeen energiaa itseensä ja palautuminen voi alkaa. Tämän jälkeen välittömästi suihkuun, kulkematta TV-huoneen kautta, ja kuivat kamat päälle. Jos kyse on kisasta, niin ensin kuivaa vaatetta päälle, verkkaamaan, suihkuun ja taas kuivaa vaatetta. Peseytymisrituaalien jälkeen onkin hyvä syödä kunnon ateria ja lepäillä, jos vain on mahdollista. 

Opiskelijoille,  jotka usein elävät omillaan ja syövät todella monipuolisesti, sopii ranskalaisten lisukkeeksi hyvin joku monivitamiinipilleri esim. Golden Formula IV. Maitoa inhoavien lisukkeeksi kalsiumia ja ehkäpä vielä ripaus magnesiumia. Jälkimmäisiä aineksia löytyy esim. Golden Kal-Mag purkista. 

Ja räkätaudeista vielä sen verran, että kun keväällä näkee vilauksen auringosta, se ei tarkoita shortsi kelejä, vaan pipoa ja pitkiäkalsareita saa käyttää.

Neuvoja:  Akillekset kipeytyvät tai jopa tulehtuvat helposti, kun keväällä joustaan loskaisilla ja liukkailla teillä jalat litimärkinä. Myös kevään ensi taitoharjoitukset ovat vaarallisia, koska oudokseltaan ylämäkiä juostessa akillekset venyvät oudosta jalanasennosta johtuen ja kipeytyvät helposti. Ainoat keinot välttää näitä inhottavampiakin inhottavampia vaivoja on jalkojen lämpimänä pito. Hyvä apuväline on lämpösukat, ja talven aikana hyvin venytellyt akillekset. 

Penikka vaivat ovat yksilöllisiä, jollakin niitä on ja joillakin niitä ei ole koskaan. Nämä vaivat aiheuttaa usein yksitoikkoinen juoksu jolkotus pitkin kovia teitä. Keväällä kun tien pientareet alkavat, kannattaa hakeutua niille juoksemaa (koiran ulosteista huolimatta), koska ne ovat kuitenkin jonkin verran pehmeämpiä kuin asfaltti. Kun lumi sulaa enemmän kannattaa lenkit juosta pehmeillä metsäpoluilla jos vain mahdollista. Kun sääressä on taipumusta penikkataudille, niin varma tapa saada jalkansa todella kipeiksi on jättää yhdenkin lenkin jälkeen venyttely puolitiehen. Vaikka penikoita onkin todella vaikea venytellä, kannattaa lenkin jälkeen suorittaa huolellinen kokokehon venyttely.

Neuvoja:  Rasitusmurtumien ehkäisyssä kannatta muistaa monipuolinen ravinto, etteivät luut pääse pehmenemään, sekä hyvät lenkkarit, joiden jousto- ja iskunvaimennuskyky ei ole kadonnut vanhuuden tai kilometrien takia. 

Revähdykset ovat aina omaa syytä. 

Neuvoja:  Revähdykset ovat aina täysin turhia vaivoja ja niiden ehkäisy on todella helppoa. Kun talvella on venytelty kroppa vetreään kuntoon ja kesällä ennen suoritusta tehdään monipuolinen lämmittely / venyttely, ei ikäviä revähdyksiä tule. 
 

Neuvoja:  Nyrjähdykset joista yleisimpiä suunnistuksessa ovat nilkan nyrjähdykset, ovat aina ikäviä yllätyksiä, jotka nyrjähdyksen vakavuudesta riippuen aiheuttavat pitkiäkin huilitaukoja harjoitteluun. Näiden vammojen ennaltaehkäisy on kuitenkin mahdollista. Avainsana ennaltaehkäisyssä on nilkkajumppa. Nilkkajumpan avulla saadaan nilkkoihin liikkuvuutta ja voimaa, eikä kesän pienet nilkan muljahdukset aiheuta vammoja eikä kipuja. 

Jos nilkkojen löysyys on tiedossa, kannatta ainakin kisoihin teipata nilkkansa tai käyttää nilkkatukia. Nilkkatukia käytettäessä piilee kuitenkin vaara saada vammoja muihin jalan osiin, koska mielestäni tukia käytettäessä jalan liikeradat eivät ole täysin normaalit.

 Jyrkänteistä päästäänkin kantapäänkautta oppimiseen, sillä allekirjoittaneelle itselleen kävi tämän vuoden Isotonic-kisassa köpelösti. Kahden sekunnin jyrkänteen kierron sijasta hyppäsin 3 metrin jyrkänteeltä alas jäiseen ojaan ja lopputulos onkin historiaa. Kantapään alla sijaitseva rasvapatja vioittui ja juoksuaskeleita ei vähään aikaan oteta. Eli pointti on se, että harkinta mukaan. Ei siellä metsässä niin kiire ole ettei parin sekunnin kiertoja ehtisi tehdä. 

Mutta jos kuitenkin jonkin asteinen vamma tai sairastuminen tulee, niin asenne on kuitenkin se, että täältä tullaan vielä KELE...