Tänä vuonna perinteikäs Nuorten Jukola ravattiin Kaustisilla. Rastilla oli valitettavasti vain asettaa yksi joukkue, mutta joukkue oli sitäkin parempi. Suurin osa rastilaisita meni Kaustisille jo perjantaina motivoitumaan launtain kisaa varten. Muutama meistä vietti yönsä jossain tuntemattomassa paikassa. 
Kisa-aamu valkeni erittäin kirkkaana, auringon paistaessa tuttuun totuttuun tapaansa jo hyvin lämpimästi. Meitä kilpailijoita oli tuotu helpottamaan viilentävä tuuli ja tottakai tuttu ja turvallinen seuratelttamme. Kaikilla huippujoukkueilla on kannustus-tiimit niin tottakai myös meillä oli oma fani-kerhomme. Kerhoomme eivät päässeet kaikki halukkaat, joita oli paljon, vaan jouduimme kylmästi  valitsemaan luotettavimmat tahot ja valinnat näyttivät osuneen kohdalleen. 

Ensimmäiselle osuudelle asetimme Jouni Tukiaisen, jolla menohaluja oli enemmän kuin kiitettävästi. Ensimmäisten väliaikojen ruvetessa kuulumaan odotimme sietämättöminä sanotaanko numeroamme seitsemän laisinkaan, mutta pelkomme oli turhaa, sillä kuulimme todellakin numeromme sanottavan. Saimme melkein heti nähdäkin “Pyykön” aivan livenä silmiemme edessä, hänen luukuttaessa kuin joku 400 metrin pikajuoksija kohti vaihtoa, jossa odotti toinen juoksijamme Juho Saarinen jo malttamattomana. Vain jotkin korkeimmat voimat saivat hänet pysyttelemään vaihtopuomilla riittävän pitkään. Jouni hoiti hommansa siis erittäin hyvin tullen vaihtoon sijalla 13. kärkeä jäljessä vain vaivaiset 1.18, matkan ollessa 4.3km. Kärjessä meni tällä hetkellä Vehkalahden Veikot. Ainoana ongelmana matkalla ja etenkin matkan jälkeen oli pohkeet, jotka eivät millään meinanneet suostua yhteistyöhön tykkimme kanssa. 

On siis toinen osuus käynnissä ja Juho metsässä. Väliajat kertoivat taas meidän hyvästä menosta metsässä, Juho oli mennyt jopa muutaman kilpailijan ohi. Uskalsimme vain arasti toivoa, että Juho pystyisi pitämään sijan vaihtoon asti, ja tottakai hän piti. Auringon paahtaessa jo kuumasti, näimme punavalkomustan Juhon juoksemassa loppuviitoitusta pitkin väsyneenä, mutta onnellisena kohti vaihtoa, jossa Eeva-Leena Niinimäki jo odotti vuoroaan kuumeisesti. Juhokin hoiti osuutensa hyvin mallikkaasti ollen vaihdossa 10. Deltan Riku Eroseen oli eroa 2.43, joka meni nyt kärjessä. Juho oli osuutensa 13:neksi nopein, kun matkaa oli hänen takanaan 4.3km. 
Seuraavat kaksi osuutta olivat 2,2 km . Kolmannella osuudella oli siis Eeva, joka menikin yleisörastille hyvin, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Yksi rasti olikin sitten hieman hukassa. Me odottavat ihmiset siellä teltalla olimme jo hieman huolissamme onko sattunut jotain vakavampaa, mutta ei onneksi. Taas jälleen punavalkomusta hahmo saapui vaihtoon, tällä kertaa hyvin pettyneenä suoritukseensa. Eeva tuli vaihtoon sijalla 32 eroa kärkeen oli nyt 8.28. Eeva oli osuutensa 103. Neljännellä osuudella oli Visa Nieminen. Tämäkin osuus oli siis 2.2 km. Visa selviytyikin osuudestaan ihan hyvin, mutta  ero kasvoi kuitenkin 13.44. Visa joutui antamaan muutaman sijan periksi tullen vaihtoon sijalla 36.  Visa oli osuutensa 49. nopein. 
Viides osuus oli 16-vuotiaiden tyttöjen osuus, jolla meillä oli Kirsi Kallela. Osuuden pituutena oli 3.5 km. Kirsillä meni myös hyvin ja hän tuli vaihtoon sijalla 43. Eroa kärkeen oli tällä hetkellä 13.46. Kirsi jäi kärkeen ainoastaan 2 sekuntia lisää vaikka pudottikin muutaman sijan. 

Kuudennella osuudella meillä oli allekirjoittanut itse juoksemassa. Olin jo muutaman aiemman osuuden katsonut haikeasti loppuviitoitusta ajatellen, että olisinpa minäkin jo tuossa. Odotin siis malttamattomana sitä, että Kirsi antaisi kartan käteeni ja, että pääsisin maastoon. Selviydyin lähes virheettä, mutta pienen epävarmuuden vallitessa loppumatkasta, kun muut lähti eri hajonnalle minun mennessä yksin omalleni. Helpotuksen tunne valtasi minut, kun näin loppuviitoituksen aukeavan edessäni ja nyt vain kaikki irti ja kartta Emalle. Selvisin vaihtoon sijalla 34 eron kasvaessa 16.56. Olin osuudellani 30. nopein. 

Ankkuri osuudelle lähti siis Elmeri Vähänen, johon luotti koko tiimimme. Väliaikojen tullessa kuulimme Eman pärjäävän todella hyvin itseään vanhempiensa joukossa. Eikä kauaakaan mennyt, kun Ema hanasi loppuviitoituksella armottomasti. Maaliviivan ylittäessä sijaksi kirjautui 28 ja eroa kärkeen kului 17. 41. Ema oli osuutensa n. 30. nopein. 

Yhteenvetona voisi sanoa, että viesti meni hyvin, mutta entä jos...Lähdemme puolustamaan ensivuonna siis sijaa 28 entistä kokeneempina ja toivottavasti runsaslukuisempina!