RaSa testaa: Hossa, Suomussalmi, Elokuu herran vuosi 1997 

Lyhyesti virsi kaunis: Hyvin meni testireissu jälleen kerran, kanootti hörppäsi vain kerran 20 l vettä eikä saatu tälläkään kertaa ylinopeussakkoja. 

Pitemmin vielä kauniimpi: Ilmat olivat reissulla kerrassaan loistavat, aurinko paistoi, paitsi aamuisin kun oli utupilveä puolille päivin. Ötökätkin olivat hävinneet edellisellä viikolla. 

Hossan eräretkeilyalueen testaus alkoi perjantai aamuna vuokraamalla pikkurahalla kanootti 24 tunniksi ja ostamalla alueen ulkoilukartta. Aluksi melottiin lyhythihasella paidalla pitkin jokia ja järviä vastavirtaan, vedettiin pari koskea kanoottia ylös rantoja pitkin, syötiin hernekeittoa nuotiopaikalla, keiteltiin kahvia ja syötiin juustoa, lohitahna meetvursti ruisleipiä aurinkoisella rantahietikolla, tehtiin patikointi mäntyjä täynnänsä olevalla harjulla jossa kummallakin puolella on järvi ja trangialla keitettiin luonnollisesti makaroonilla jatkettua pussikeittoa. Jotta pysyttäisiin vuoden 97 testireissujen hengessä tälläkin kertaa paloi iho, tosin vain nenä Arska ei heijastunut hangilta kuten Rasa 2?/97:ssa vaan järvien ja lampien pinnasta. Yö oltiin autiotuvalla jossa ei ollut muita ja paistettiin makkaroita nuotiolla, aurinko laski toiselle puolelle lampea ja vieressä solisi puro ja oli kertakaikkiaan hyvä olla luonnon helmassa pois Gn paineista. 

Koska kanootti oli tosiaankin vuokrattu 23,5 tunniksi eli puoleksi vuorokaudeksi oli lauantaina sitten herätys oli 3,45 ja oli vielä pimeetä. Trangiassa palavien viinahuurujen valossa kokoiltiin kamoja ja lapettiin ruokaa diisseliin kunnes 5 maissa lähdettiin melomaan takaisin infokeskukseen mistä kanootti oli vuokrattiin. Järven pinnalla oli utua ja kuikat vaan lensi rääkyenkuikuttaen. Maisema oli harmaata ja vihreetä. Paluumatkalla loivemmmat kosket meni hyvin ilman kikkailuja, sitten vietiin jyrkimmän kosken ohi rinkat maata pitkin ja lähdettiin laskemaan koskea, putous yhteensä 4-5 m 0,5 km matkalla, suunnilleen. 
Heti ensimmäisessä tärskyssä Sami sai 20 l vettä syliinsä ja sitten kolistiinkin virranvietävänä melkein joka kiveen, mutta kohtuullisesti päästiin alas. Ei tullut henkisiä eikä ruumiillisia vaurioita ja kanoottikin säilyi ehjänä. Myöhemmin tosin luettiin kyseisen kosken olevan seudun pahin ja suositeltavan olematta laskematta. Palautettiin kanootit ja otettiin 9-10 tunnin aamu-unet. 

Torkkujen jälkeen oli aika testata paikalliset retkeilypolut, olihan vesi todettu märäksi ja kädet saatu jumitettua ja orastaville rakoille. Lähdettiin patikoimaan pitkin polkuja  mäntykankahilla. Käppäiltiin järvenrantoja ja kelomänniköitä, keitettiin kahvia ja syötiin leipiä ja kiivettiin harjuja ylös alas ja illalla oltiin toisella autiotuvalla paistamassa makkaraa ja iltapesulla + 10 asteisessa jokivedessä. Nukuttiin kuin nuijanukutuksella klo 20 - 6.Aamupalan jälkeen vaellettin Julma-Ölkylle, joka oli kyllä tosi julma paikka, 30 m jyrkänteet suoraan kapeaan järveen. Maisemat oli hulppeat ja koska sunnuntaille ei muuten olisi tullut mitään riskejä niin laskeuduttiin järvenrantaan ja kiivettiin aika jyrästä kohdasta pitkin kallioita ylös. Ölkyltä patikoitiin kalliomaalauksille jotka oli tehty joskus 2500 - 1000 ekr jyrkänteeseen järvenpinnalle. Koska reissun kulttuurielämys oli saavutettu liikunnan lisäksi oli aika palata autolle lähteä ajelemaan kohti etelään. 

Polut kiertävät yleensä pitkin joen tai järven rantoja, mettä on vanhaa männikköä jossa on keloja ja tuvillakaan ei ollut liiemmin tungosta joten oli ihan hyvä paikka vaeltaa, tosin 2 koko päivässä varmaan kiertäisi suunnilleen kaikki merkityt polut. Hyvä viikonlopun kokoperheen patikointi paikka. Kanootilla kikkaillessa sopivilla keleillä ja paremmalla vesitilanteella vierähtäisi varmasti viikkokin joutuun. Ei tarjoa extreemiä kuin kalliokiipeilyn ja koskenlaskun muodossa, teitä pitkin turistitkin pääsevät joka kolkkaan 
varsin lähelle. Sijainti plussaa, 400 km lähempänä kuin Saariselkä ym. 

Testiryhmän arvosana: 8,5.