Tämä tarina on omistettu miehille, jotka kuntonsa ja naurunalaiseksi tulemisenkin uhalla osallistuivat fyysisesti ja henkisesti koitoksista kovimpaan; operaatio salaiseen.
Henkilökuvat
 

Ari:  Vahva johtaja, armoton tsemppari, tarkka-ampuja
Janne K:  Johtaja tyyppiä, varustettu mahtavalla peruskunnolla, pystyy heittämään jopa kaksi kranaattia poteroon.
Janne OO: Liikkuu sujuvasti joukon jatkona, osaa ampua
Tapsa: Keho, jaksaa heittää väsyneenäkin kranaattia yli 30 metriä
Arto: Operaation käynnistäjä 
Sami: Luottomies, kokenut veteraani

Suunnittelu ja valmistautuminen

Kesäkuun puolivälissä alkaa tapahtua. Salaisella Internetin keskustelusivulla Arto etsii sopivaa joukkuetta seuraavaan operaatioonsa. Palautetta tulee runsaasti ja varsinaisen iskuryhmän jatkoksi aletaan miettiä mahdollisuutta ottaa koulutus mielessä myös kakkos-joukkue operaatioon mukaan. Tässä vaiheessa myös Janne OO lupautuu koulutettavaksi kakkos-joukkueeseen.

Aika kuluu ja mies toisensa jälkeen putoaa syystä tai toisesta leikistä pois. H-hetki lähestyy ja ollaan päädytty yhden iskuryhmän taktiikkaan. Tällä hetkellä Janne OO:n mielestä asiat on mallillaan; tehtävään on nimetty erittäin iskukykyinen joukkue Ari, Janne K, Tapsa ja Sami; ja itse saa ottaa lungisti ja tyytyä varamiehen tehtäviin.

Kun operaatioon on aikaa vajaa viikko saa Janne OO ikävän sävyisen tiedotteen, jossa kerrotaan joukkueen luottomiehen - kokeneen veteraanin joutuneen taipumaan identiteettikriisiä kärsivän polven takia vuodepotilaaksi. Polvi nimittäin luuli itseään vesipulloksi eikä liikkumisen kannalta erittäin tärkeäksi niveleksi. Janne OO tajuaa välittömästi mitä tämän ikävän sävyisen tiedotteen saapuminen merkitsi; nyt joudutaan todelliseen rääkkiin, josta selviytyminen vaatii tinkimätöntä ja intensiivistä viime päivien valmistautumista.

Tärkeimpänä osa-alueena valmistautumisessa pidettiin oikeiden ja laadukkaiden varusteiden hankkimista. Varusteet löytyivätkin kätevästi yhden ja saman talon katon alta. Samasta paikasta löydettiin ergonominen selkäreppu, joitakin kertoja käytetty ulkoilupuku, johon sävysävyyn sopiva lakki, henkselit ja vyö. Kätevää kaikki löytyy samasta paikasta.

Operaatio alkaa

Jotta iskuryhmämme ei olisi ulkopuolisista liiaksi herättänyt huomiota päätimme kulkea matkamme kohti määränpäätämme tavallisella henkilöautolla. Henkilöautolla köröttelimme seitsemisen tuntia pohjoisen suuntaan ja päädyimme Kainuun Rajavartiostoon Kajaaniin. Ihan siinä mukavat armeijamuistot palailivat mieliin, kun iltamyöhällä rakentelimme särmiä pinkkoja petejemme vierelle ja suoritimme vapaita iltatoimia.

Aamun sarastaessa heräsimme varhain seitsemältä ja saimme nauttia maukkaan aamiaisen. Eikä vieläkään päästy punkkiin rötväämään, sillä luvassa oli aseiden puhdistusta ja kohdistamista. Viimeistään kohdistusammuntojen ja kranaatinheitto harjoitusten jälkeen tiesimme sen jonka vastustajamme ehkä jo aiemmin olivat havainneet - me ollaan sairaassa kunnossa!

Loppu päivän levättyämme ja syötyämme alkoi illan hämärtyessä majapaikassamme hurja sutina. Kaikki taisteluareenalle pyrkivät joukkueet alkoivat hurjan varusteiden virittämisen ja itsensä teippaamisen. Eikä aikaakaan kun istuimme bussin takapenkillä ja kunkin miehen mielessä pyöri sama laulu; padet?, lakki?, juomat?, tussari?… Vaikka varusteet oli kymmeniä kertoja tarkistettu, silti tuntui siltä kuin jotain puuttuisi. Bussi lähti liikkeelle ja se oli sitten menoa. Yhden yön ja päivän rääkki oli alkamassa.

Bussi kiidätti meidät keskelle korpea, jossa odottelimme lämpimässä teltassa omaa lähtövuoroamme. 22.30 metsään säntäsi ensimmäinen joukkue Keski-Suomen kakkos-joukkue. Seuraavana olikin meidän lähtövuoromme.

Yöetappi 

Taktiikkamme oli selvä. Kun lähtökäsky kävi alkoi partiomme johtaja Ari ja varajohtaja Janne K selvitellä rastijakoa samalla kun Tapsa ja Janne OO kiidätti partiota kohti ensimmäistä yhteistä rastia. Rasti löytyi sujuvasti ja oli aika hajaantua. Ari ja Tapsa lähti napsimaan alueen eteläpuolisia rasteja kun taas Jannet Koo ja OO suuntasivat pohjoiseen. 

Ase selässä, saappaat jalassa ja reppu selässä juokseminen ei ole kaikkein helpointa puuhaa, mutta sisulla molemmat partion puolikkaat taivaltavat matkaansa pimeässä, kosteassa ja lämpimässä kainuulaismetsässä. Kun matkaa on taitettu reilusti yli puolivälin molemmissa partion puolikkaissa huomataan karu tosiasia, nimittäin rasti numero 16 oli jaettu väärälle puoliskolle. Janne Koon partion olisi pitänyt hake kyseinen rasti, mutta rasti olikin jaettu Arin partiolle. Ei voi mitään, suunnitelmia ei voida muuttaa. Koon partio on kokoontumisrastilla viitisen minuuttia ennen Arin partiota, vaikka Koon partiolle tulee pummia rastilla 13 yli viisi minuuttia.

Yhteisellä Y20 rastilla tulee vielä pieni koukku, mutta viimeinen rasti Y21 siintää jo näkökentässä. Hieman tyytymättömänä suoritukseensa partio juoksee maaliin ja suuntaa matkansa kävellen kohti piilotukikohtaa.

Piilotukikohdassa löytyy meillekin sopiva teltta jonne könyämme suorittamaan jalkojen kramppaus rituaaleja. Tulostaululta selviää, että turpaan on tullut melkein parikymmentä minuuttia. Pesulla ja syömässä käytyämme alamme valmistautua seuraavaan koitokseen. Liskojenyö on alkamassa. 

Viisi tuntia unetonta unta ja yksinäisiä pohdintoja siitä miten muut oikein voi nukkua on takana. Aamu on sarastamassa ja kello on seitsemän. Aikaa on tunti käydä syömässä ja valmistautua päivän urakkaan. Rajut teippaussessiot alkaa ja matkan varrella tarvittavat juomasekoitukset valmistuvat. Pienen kiireen saattelemana juoksemme kohti lähtöpaikkaa, jossa meitä jo hieman odotellaan.

Päiväetappi

Päiväkilpailun taktiikkamme on sama kuin yöllä, eli Ari ja Koo jakavat rasteja ja Tapsa ja OO johtaa partiota kohti ykköstä. Ykkösellä hajaannumme kukin omille reiteillemme ja reilun kolmen kilometrin jälkeen kokoonnumme kokoontumisrastille K7. K7:llä jaamme loput rastit ja rastin 14 kautta kuljemme yhteiselle rastille Y8. Jälleen on aika hajaantua ja kunkin yksinäinen taival alkaa.

Koska rastejen jaossa ainoa järkevä vaihtoehto oli laittaa yksi mies kiertämään reilusti pidemmän reitin oikean kautta kohti kokoontumisrastia K39, sai Ari tämän maratontaipaleen. Janne OO kiertää rastit vasemmalta, tietä hyväksi käyttäen. Tapsa ja Janne K jakavat keskenään keskelle jäävän mäki- ja suoalueen rastit.

Väsymys alkaa painaa ja jokaisella juoksijalla pyörii päässä juokse, juokse, juokse…, pelko siitä, että muut jo odottavat kokoontumisessa alkaa hiipiä mieliin. Kokoontumisrastille saapuu kuitenkin OO ensimmäisenä ja tasaisin väliajoin rastille saapuu Tapsa, Koo ja Ari, joka pisimmältä pätkältä saapuu hyvävoimaisena ja piiskaa muut partion jäsenet liikkeelle kohti viimeisiä yhteisiä rasteja. Rastit löytyy hyvin ja saavumme suunnistusetapin maaliin. Sen enempää pysähtelemättä iskemme lakit päähämme ja säntäämme vaille kahden kilometrin pikataipaleelle.

Pikataipaleella ei paljon juttu lennä vaan on pakko yrittää juosta niin kovaa kuin ikinä pääsee, sillä pikiksen aika kerrotaan kahdella ja lisätään loppu aikaan. Saavumme ampumapaikalle ja otamme ampuma-asennon maaten. Ari antaa käskyn kunkin ampua yhden laukauksen kohti omaa tauluaan. Ari ampuu ensimmäisenä - kaatui, hyvä!. Seuraavina ampuu Koo ja Tapsa, mutta hiuksen hienosti ohi ja kaksi paikattavaa taulua on varma asia. Janne OO ampuu viimeisenä oman taulunsa alas ja Ari ryhtyy paikkaamaan kahta pystyssä olevaa taulua. Ari hoitaa molemmat taulut rutiinilla kerta laakilla ja juokseminen voi jatkua. Ammunnasta sakkoa partiollemme 10 minuuttia.
150 metrin juoksun jälkeen seisomme kranaatinheittopaikalla kullakin kolme harjoituskranaattia kädessään. Hurja viskely voi alkaa. 25 metrin päässä oleva potero on koskematon Janne OO:n ja Tapsan heittojen jälkeen. Janne K heittelee varmoin ottein kaksi kranaattia poteroon ja Ari tuulettaa yhtä onnistunutta heittoaan. Sakkoa tulee kuitenkin 27 minuuttia. On loppukirin vuoro ja ollaan maalissa.

Loppusekoilu

Tulostaulusekoilujen ansiosta olemme lopputuloksissa toisia. Edellämme 21 sekunnin erolla komeilee Pohjois-Karjala ja kolmantena Keski-Suomi I. Tulokset muuttuvat kuitenkin seuraavien neljän tunnin aikana lukuisaan otteeseen. Pohjois-Karjala putoaa taaksemme, koska heidän ammunnan sakot oli väärin laskettu. Siirrymme hetkeksi kisan piikkipaikalle kunnes saapuu tieto, että Keski-Suomi olikin saanut yhden kranaatin enemmän poteroon ja näin he siirtyvät kärki paikalle. 

Lopputulokset on vihdoin selvät ja sijoituksemme on siis toinen. Sijoitukseen voi olla tyytyväinen kun lukee voittaja joukkueen nimiluetteloa; Pesu, Mäkipää.... Kisasta jäi kuitenkin paljon jossiteltavaa ja voittokin oli varamiehisellä porukalla lähellä. Ensi vuonna lähdetään kuitenkin uudestaan tannerta tallaamaan. Silloin liikkeelle lähdetään kahdella joukkueella ja tavoitteena on tuoda Uudellemaalle kaksoisvoitto.

Reserviläiskisoissa on kivaa, jee!