Tämän vuotiset SM-pitkät kisailtiin Lappeenrannassa Monolan maastoissa. Maaston köyhyydestä johtuen oli suunnistajia rankaistu todella pitkillä matkoilla mutta onneksi sää suosi kilpailuja. Kilpailun aikana oli lämmintä vähän toistakymmentä ja aurinko paistoi kuin Kilpisjärvellä, joten katsojatkin viihtyivät. Rastilaisiakin oli paikalla ja meikäläisistä parhaiten menestyi Yrjö, joka voitti sarjansa H55. Myös toinenkin mitali tuli kun Ulla saavutti hopealätkän sarjassa D60. Nuoremmista ikäluokista menestyi parhaiten yhdeksänneksi juossut Elmeri. Muut tulokset tämän jutun loppupuolella. 

Rastisanomien matkakertomusten sarjaan liittyy nyt uusi tarina nimittäin 25 km:n tilitys. Kun torstaina sain kuulla että SM-pitkillä olisi tarjolla 24,9 km suunnistuselämyksiä palautuivat edellisen vuoden 22,7 km:n elämykset mieleeni. Onneksi pystyin jättämään ne omaan arvoonsa enkä ryhtynyt pähkäilemään asiaa sen enempää. Muuten olisin jäänyt lauantaiksi kotiin grillaamaan. 

Perjantaina lyhyt puhelinkeskustelu Sampon kanssa: 

 - Kulkeeks juoksu? 
 - Kävely ainaki tuntuu kulkevan! 
 - Hyvä, ehkä mullakin sitten. 

Pikku hiljaa kamoja päälle kunnes huomaan 30 min. ennen starttia suunnistuspaidan jääneen jonnekin. Lyhyen pohdinnan jälkeen päätän sen unohtuneen huoneeseen ja eikun hakemaan. Huh huh, siellähän se. Sitten vaan viivalle. Tasainen kiroilu alkaa kantautua lähtöpellolta kilpailijoiden tutkiessa kilpailukarttaa:-Mitään sanomaton kartta ja maasto samanlaisille miehille? Vielä lyhyt taktiikkapalaveri muutamien tuttujen kanssa. 
Lähtölaukauksen kajahdettua on kaikilla kiire. Itse yritän muistaa ottaa rauhallisesti. Koodikyselyitä K-paikalle juostessa. Tuntuu kaikilla olevan eri hajonta heti alussa. Kolmioon tultaessa sijoitus ehkä n. 200. Ykköselle fiksu väli:  puoli kilsaa aukon reunaa, hyvin alkaa! Hyvin löytyy ja kakkoselle. 

Nyt joutuu jo vähän suunnistamaankin, ei tosin kovin paljon. Letkaa tuntuu riittävän ja otan paikkani jonosta. Rupean bongailemaan tuttuja. Piiparinen menee vasemmalla. Tutkiva journalisti A.Saranen tempoo hirveätä vauhtia ohi (Kesk.). Rasti löytyy hyvin vaikka meinaankin juosta siitä ohi. Mittakaava hämää. Juha Miettiselle (8.) rasti ei ollut helppo, 150m rastin jälkeen tajuaa missä on. Ei näy muita rastilaisia. Seuraavalla rastivälillä poiketaan jonkun muun rastin kautta eikä letka muutenkaan tunnu osaavan suunnistaa. Täytyy ottaa homma haltuun Ynyn Jari Kahelinin (32.) kanssa. Toteamme kolmosen olevan yhteinen rasti kun porukkaa lappaa monesta suunnasta rastille. Seuraavalle mennessä letka vetää vasemmalle. Koukkaan Boströmin (Kesk.) perään vasemmalle. Ja rasti löytyyyyyy. Rastilta lähtiessäni M.Donner (42.) säntää ohitseni. Perässä Tuukka Tuomala (52.) kannustaa pitämään peesistä kiinni. Totean Boströmin koukkaavan oikealle ja vien porukan rastille. Nyt kulkee!!! Tarjotaan polkuväliä mutta porukka juoksee edestä ristiin ja puskee mäkeen, hajonta? Epäröiden lähden vetämään polkua. Kun taakse katsoessani huomaan molempien Mikaelien tulevan vähän matkan päässä perässä uskallan toteuttaa suunnitelmani. 

Huonot muistot aiemmilta vuosilta muistuvat mieliin ja päätän jättää vauhdin pidon muille eli liinat kiinni ja peesiin. No, tuleeko sieltä kukaan? Puolen kilsan päästä Boström menee ohi ja vie saman tien rastille. Janne Salmi (3.) tulee samaan aikaan rastille letka perässään toisesta suunnasta. Taisipa olla väliaikarasti. Taas lyhyt väli. Suurin osa letkasta lataa ihan eri suuntaan. Tyhmän helppo rasti. Seuraava väli samaan kategoriaan: Ensin kuviorajaa sitten aukonreunaa rastikivelle. Saatiinpahan taas 500 m kulumaan. Letka on nyt saanut vahvistuksia. Mukaan ovat liittyneet Marko Väisänen (Hyl.) ja joku Pohjantähden mies. 50m:n päässä takana sinnittelee P.Harjamäki (15.) ja vetää perässään pitkää letkaa. Edessä ensimmäinen pitkä väli ja reitinvalintaakin tarjotaan: Kierrätkö järven vai uitko yli? Letka kiertää kuten myös minä. 

Harvinaisen tyhmä väli. Puolessa välissä näkyy edessä letka. Ei sitten oltukaan kärjessä. Letkassa vilkkuu myös Rastin paita, jota kantaa Sampo. Kilsan polkupätkällä luukutetaan pikku hiljaa imuun. Rasti löytyy taas helposti. Seuraavalla välillä ratamestari tarjoaa Pukkivuorensuon ylitystä ja tarjous otetaan vastaan. Nyt myös Sami polkee jostain vasemmalta, eri hajontako? Todellisuudessa letka oli vain vähän kiertänyt. Mietin mielessäni onko Esa jo mennyt? Edessä näkyy omaa ja vierasta letkaa. Pidän omat miehet tiukasti näkökentässä ja annan Sampon letkan koukata vasemmalta. Mukana näyttää kulkevan S.Nymalmkin (1.). Kohta Sampo onkin rinnalla ja vaihdame kuulumiset. Samalla selvitämme hajontakuviot. Paljon parjattu hajontasysteemi paljastui meille jo tässä vaiheessa, joten olisimme olleet vahvoilla loppuratkaisussa jos vain olisi ehtinyt mukaan! Toteamme olevamme kärjessä. Vielä viimeinen hajonta ja kartanvaihtoon. Kuulen olevani minuutin kärjestä. Ilmeisesti lopun hajonnat eivät tosiaan olleet tasapuoliset. 

Maltoa koneeseen ja uutta lenkkiä kehiin. Takana 8 km ja hyvin tuntuu menevän, joten antaa mennä vaan. Ykkösellä lyhyt hajonta ja lähden tavoittelemaan kärkeä. Itseluottamus taas koetuksella kun kaikki muut menevät eri suuntaan. Takaa pelastavat tällä kertaa M.Hernelahti (22.) ja A.Holappa (47.). Pikku koukku rastilla ja päälle pienet manaukset. Vauhdilla seuraavalle. Ei näy Sampoa ja Samia missään. Manu Mutka (37.) koikkelehtii polulla edessä. Kun välistä on puolet taitettu on Jani Lakanen (34.) aivan ulapalla mutta luottaa Salmeen ja täräyttää peesiin. Liityn itsekin tähän seuraan vähäksi aikaa. Menevät peijoonit eri rastille. Vedän vauhdilla kohti omaani. Tutkiessani karttaa totean juosseeni tämän rastin kautta ensimmäisellä lenkillä, joten sinne vaan. Ja hyvin löytyy. Seuraava onkin yhteinen rasti ja näin ollen helppo. Ari Heinola (114.) lyö vauhtia. Seuraavalle mennessä letka vaihtuu. Nyt mukaan hyppäävät Raino Pesu (35.), Petteri Kähäri (Kesk.), Severi Eerola (43.), Jukka Erkkilä (58.) ja muutamia muita. Kähäri sekoilee ennen rastia ja sekottaa omatkin ajatukseni. Seurauksena puolen minuutin pummi ja letka karkasi. Seuraava väli taas legendaarinen: Ensin pellon ja jyrkänteen välistä leveälle polulle, saman tien polun yli ja pienempää polkua mäkeen, jossa aukon reunaa rastille. Tällä lenkillä muut jatkavat isompaa polkua suoraan seuraavalle rastille. Mäkeen noustessa H20-sarjan letka huohottaa perässä. 

Seuraavalle rastille tutuksi tullutta kaavaa käyttäen eli kuvioraja vie rastille. Tämä onkin jo se väliaikarasti. Edessä kilsan polkuväli ja pitäisi juosta letka kiinni. Onneksi M.P.Vanninen (44.) lähtee vetämään. T.Tuomala tulee edelleen kimpassa. Eerola ja Erkkilä rupeavat jäämään letkasta ja selät rupeavatkin lähenemään hyvää vauhtia. Poiketaan polun vieressä rastilla ja jatketaan matkaa. Tällä lenkillä Valkialampi kierretaan eteläpuolelta. Järven päässä odottaa juomapaikka ja kaivan Nitin geelit esille. Energiaa sisään ja letkan perään. Edessä menee nyt todella pitkä letka. Mukana ainakin P.Harjamäki, M.Vehmas (45.) ja H.Romppanen (29.). Vanninen on välissä linkkinä ja itse vedän loppuletkaa perässäni. Suunnistus on jo unohdettu ja nyt ainoastaan juostaan edessä menijöitä kiinni. Kun hajonnat oli jo tiedossa ei tarvinnut stressata niistä. Poiketaan kuviorajalta rastille ja jatketaan suon yli puskaan seuraten heiluvia oksia ryteikön läpi kuviorajalle, joka vie taas rastille. Nyt on letkajo saatu kiinni. Ennen rastia J.Peltola (11.) juoksee ohitseni. Viimeinen hajonta ja käytän Sörkan ensimmäisen lenkin reitinvalintaa, joka valitettavasti oli se kaikkein huonoin. Letka taas 50 m edellä. Kartan vaihdossa 4 min. kärkeen. Ihmettelen eroa mutta jatkan taistelua. 
 
Taas maltoa napaan ja viimeiselle lenkille. 15,5 km takana ja vieläkin tuntuu hyvältä. Ykkösellä pitkä hajonta, joka vie heti pohjaa pois haaveilta. Piiparinen ja Martomaa (56.) pitävät vauhtia. Kakkoselle mennessä ohitan K.Pajulan (28.), jonka vauhti tuntuu hiipuvan. Ennen kakkosta pikku pyörähdys ja kaatuminen kivikkoon; jonka seurauksena kompassi vaihtoon. Kolmonen onkin jo tuttu rasti. Martomaan kanssa kimppaloikkaa rastille. Käännös ympäri ja takaisin. Seuraava rasti on nimittäin päin vastaisessa suunnassa. Hyvä ratamestari!! Polku alle ja menoksi. Polulla kannustavia sanoja toiseen suuntaan meneviltä Antilta ja Timo Sirolalta (116.). Kärki ei ole kuulemma kaukana, vaan mitenkä sen saa kiinni kun askel rupeaa vääjäämättä lyhenemään. Tuomala kannustaa takana. Kerron vaikeuksista ja kehotan siirtymään linkiksi letkan ja itseni väliin. Myös Kähäri tulee linkkimieheksi ja pystyn pitämään näköyhteyden letkaan. 

Takana 18 km ja nyt sattuu. Olkapäähän pistää armottomasti, ylävartaloa heikottaa ja takareidet hyytyy. Havaitsen edessäni H20-sarjassa kilpailevan Janne S:n. Letka loittonee kankaalla. Martomaalla on vauhti päällä. Ylös kalliolle Kähärin perässä. Pienet kiemurat rastilla ja näkyy vaan kun 20 miehen letka lappaa aukolla näkymättömiin. Seuraan liittyi nyt seuraava porukka, josta tunnistin Mikko Karhun (46.), Marko Pitkäsen (50.) ja Jyrki Jäppisen (53.). Alas aukolle ja olo paranee. Lähden vetämään kohti tienylitysrastia, joka tuleekin yllättävän äkkiä vastaan. Juomapaikalta kahdenkympin huolto ja menoksi. Pitkänen lähtee vetämään. Iskeydyn perään ja havaitsen letkan hajoavan takana. Karhu vie rastille, joka oli vaihteeksi yllättävän vaikea. Vanha kaava löytyy kuitenkin rastilta lähtiessä: kuviorajaa tielle ja tietä eteenpäin. Edellä menee M.Loukkalahti (61.). Karhu karkaa tiellä mutta Pitkästä en päästä karkuun. Rasti on yksi kisan vaikeimmista, joka tosin ei ole vielä kovin paljon. Hyvin löytyy kuitenkin. Loukkalahti koukkaa ja jää puoli minuuttia. Seuraavaksi runttausväli kaivoksen eteläpuolitse. Rasti hieman pusikossa mutta kaivetaan helposti esiin. 

Sitten pääseekin taas juomaan eli edessä on tv:stä tuttu juomarasti, jossa Tommi Tölkkö unohti leimata. Nyt letkassa ovat myös N.Björkqvist (68.), A.Laapas (59.), M.Mannervesi (61.), J.Leppänen (64.), P.Pohjasvuo (67.), V.Koskinen (70.) ja mies, joka luulee vielä olevansa intissä eli I.Nurminen (62.). Päätän että Nurmiselle en ainakaan häviä (toisin kävi). Helppo rasti jonne vedetään rauhallista letkajenkkaa. Seuraava väli samalle kalliolle kuin lenkin neljäs rasti. Olen harhautua noin puoli tuntia jäljessä kulkevan letkan mukaan mutta korjaan oikeaan suuntaan. Taas löytyy hyvin. Letka meinaa vaan karata kun oma juoksu on kuin hidastetusta filmistä. Rastilta lähtiessäni kuulen kärjen tulevan maaliin. Juoksijoiden ja kuuluttajan sekoiltua täydellisesti en päässyt perille kuinka kävi. Matka jatkuu. Enää pari kilsaa, nyt tsemppiä. Pitkä väli ykkösrastien ohi. V.Rousu (65.) ja R.Rintanen (58.) lentävät ohitseni. Jäin viimeisellä kilometrillä juoksussa vain 2.40! Juoksen rastille tyhmästi tiheikön läpi kun ajatus ei kulje ja samalla menetän yhteyden letkan viimeisiin miehiin. Selvitän viimeisen hajonnan ja kiroan ratamestarin sadistisen toiseksi viimeisen rastin. Koskinen pummaa vikaa ja kuittaan yhden sijan. Maalissa maltoa ja parin minuutin päästä Sampo tulee seuraksi huohottamaan. Lähdemme yhdessä tärisevin jaloin noutamaan varusteitamme ja siirrymme saunan kautta ruokailemaan. 

Kuten jutusta kävi ilmi oli tämän vuotinen maasto suorastaan naurettava. Kartan mittakaavaa (1:10 000) perusteltiin pienipiirteisillä alueilla. Oman urakkani aikana en niihin ehtinyt vielä törmäämään. Miksi nykyisin kaikkiin kisoihin tehdään 1:10 000 mittakaavan kartta? Ikäsarjoissa se on ihan perusteltavaa mutta että pääsarjoissakin. Kolmen kilometrin rastiväliä on kiva ruveta taittelemaan (kartalla 30 cm). Kokeilkaa itse. Ja kyllä SM-kilpailussa pitää olla kunnon maasto, joita Lappeenrannan ympäristöstä olisi kyllä löytynyt. Nyt käytettyyn maastoon ei saanut edes tehtyä järkevää hajontasysteemiä. 

Lopuksi vielä vähän omia kokemuksia tämän tyyppisistä kilpailuista. On turha väittää että hajonnat ovat tasapuoliset kun kaikki juoksevat samat rastivälit. Jos SM-pitkillä haluaa menestyä on alussa oltava pitkä hajonta jolloin voi juosta lyhyen hajonnan juoksijoita kiinni ja lopun lyhyellä hajonnalla pääsee sitten karkuun. Kuten tämän vuotisessa miesten kisassa. Putki kerää aina letkoja ja jos lopussa on vielä hajonta niin voitto on tuuripeliä. Nyt oli muka paljon hajontaa mutta ehkä toteutus olisi voinut olla parempi kun hieman pohtimalla tiesi jo ensimmäisellä lenkillä mitkä ovat hajonnat. Näillä eväillä lähdetään ensi vuonna taistelemaan paremmista sijoituksista.