Midnattsolgaloppen 1.-5.7-97 

Kevään aikana mielessä oli virinnyt ajatus kesäisestä suunnistusmatkasta Pohjois-Norjaan ja kun tuli tilaisuus matkata Rastivarsojen kanssa Senjan saarelle Midnattsolgaloppeniin ei tarvinnut kauaa epäröidä. Matkaan Rastista lähtivät minä (Tapsa), Sampo, Sami V ja Elisa. 

Lauantai 28.6. oli lähtöpäivämme ja jo samana päivänä ehdimme Tornioon saakka. Torniossa tehtiin myös päivän ainoa harjoitus eli kevyt (n. 4 min/km) iltalenkki. Lenkin pituudeksi tuli 25 min. Sunnuntai aamun valjettua matkamme jatkui kohti pohjoista. Ylitornion nurkilla pistimme kuitenkin jo bussin parkkiin ja säntäsimme metsän siimeksiin. Maaston arvioimme mäkiseksi ja kivikkoiseksi. Tunnin puurtamisen jälkeen kokoonnuimme hiekkakuopassa sijainneen menopelimme ympärille ja jatkoimme matkaa. Sami jätti sykemittarin vyön hiekkakuoppaan odottamaan paluumatkaa. Päivä menikin sitten taas matkustaessa ja maisemia katsellessa. Illan tullen poistuimme EU:sta ja siirryimme Naton maaperälle. Kiemuraisten vaiheiden jälkeen saavuimme lastentarhaan, joka tulisi olemaan tukikohtanamme seuraavan viikon ajan. Takaiskujakin koettiin: Lastentarhasta ei löytynyt suihkua mutta kekseliäät suomalaiset eivät tästä häkeltyneet vaan kyhäsivät nurkan taakse suihkun parista vanerinpalasesta ja vesiletkusta, nerokasta mutta totta! 

Maanantai oli ensimmäinen kunnon leiripäivä ja toiminta oli sen mukaista. Aamupäivän pitkän harjoituksen ratamestarinakki osui luonnollisesti meidän kohdallemme, joten suunnittelimme hermoja ja kuntoa koettelevan 10,5 km:n radan läheisen kukkulan maastoon. Maasto osoittautui jopa paremmaksi kuin mitä osasimme odottaa. Ainoa ongelma oli lumen sulaessa paikoitellen varsin märiksi muuttuneet rinteet. Paikallisen hirven kanssakin jouduimme kilpajuoksuun. Radan korkeimmilla kohdilla oli maassa paikoitellen jonkin verran (0-4 m) lunta. Viimeiset viisi kilometriä eivät tällä kertaa olleet pitkät, sillä ne tultiin alamäkeä pitkin lampaiden paskantamia rinteitä. Myös avosuot=moottoritiet havaittiin varsin nopeiksi, kuten Norjassa yleensäkin. Päivän toinen harjoitus oli paljon lyhyempi (emme olleet enää rtm-hommissa) ja siinä keskityttiin lähinnä rastinottoon, jossa olimme lyömättömiä. 

Ensimmäinen kisapäivä eli tiistai valkeni sumuisen kosteana. Aamupäivän ohjelmassa oli alamäkiharjoitus ( 3,5 km, laskua 260 m) verryttelyineen. Treenin jälkeen kokin tarjoamaa sapuskaa napaan ja lepoa ennen illan kisaa. Kilpailumaasto olikin sitten vähän erilainen kuin harjoitusmaastot. Spekuloinneissamme totesimme kisan olleen ehkä vaativimman missä on koskaan oltu mukana. Mainittavaa menestystä ei kuitenkaan saavutettu muutamaa rastiväli tolppaa lukuun ottamatta. 

Keskiviikko oli jälleen aurinkoinen kuten mekin. Reidet valittivat hieman väsymystä, joten päivän harjoitukseksi riitti kävely viereisen mäen päälle. Illalla olikin taas edessä kisa. Tällä kertaa ratamestari tarjosi pitkiä reitinvalintavälejä ja olimme jälleen yhtä mieltä kilpailun loistokkuudesta. Gjermund Hanssen osoittautui toistamiseen miesten sarjassa parhaaksi. Jerkun menestyksen syitä pohtiessamme keksimme vain yhden syyn tapahtuneeseen: Gjermundia pitää saada lisää reisiin. Myöhemmin illalla vaelsimme vielä Samin ja muutaman muun kanssa läheisen hyppyrimäen huipulle ihailemaan maisemia, joita valaisi keskiyön aurinko. 

Välipäivä elikkäs torstai oli pyhitetty vaellukselle. Tavoitteena nousu meren pinnasta ylös aina Kiste Fjellenin huipulle (1030 m) saakka). Ylhäältä oli hieno katsella kun hävittäjät lentelivät alhaalla laaksossa eikä muissakaan maisemissa ollut valittamista. Luntakin rupesi taas löytymään ylös päin noustessa. Kaksijakoinen fiilis kun kävelee hangella ja kuulee allaan puron solisevan. Kaikki kuitenkin hengissä vielä tunturilta alaskin ja kämpille syömään. illalla vielä futista Mustanaamion kanssa ja sitten tutimaan. 

Perjantaina taivas oli piiloutunut pilvien taakse mutta siitä huolimatta lähdimme juoksemaan viestiharjoitusta, jossa menestyivät ne jotka osasivat soveltaa sääntöjä tai ne jotka olivat muuten vaan kovia. Ja illalla taas kisaan, joka oli tällä kertaa pikamatkan luonteinen. Glermund sai tällä kertaa väistyä kun kärkeen rynnivät Jarmo Reiman, Jari Lehtonen ja Sami. Lauantaiaamuna pantiinkin jo kamat kasaan ja valmistauduttiin lähtemään viimeisen kisan jälkeen kotiin päin. Nyt olikin taas matkaa vähän enemmän ja takaa-ajona suoritettuun kilpailuun toi lisäväriä vesisade. Sami oli päivän kilpailun kolmas mutta kokonaistuloksissa ei ylitetty uutiskynnystä. Illalla oltiinkin taas Torniossa, josta sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa etelään. Minun ja Sampon matka tosin jatkui Oulusta Kajaanin kautta Kuhmoon Kainuun Rastiviikolle. 

Kainuun Rrastiviikko 6.-12.7-97 
 
Sunnuntai-iltana Kuhmoon saavuttuamme oli ensimmäinen kisa jo ohitse, joten emme olisi mukana kokonaiskilpailun voitosta kamppailtaessa. Olimme tosin valinneet sarjaksemmekin H21AP:n eli olimme viikolla mukana enemmän harjoittelemassa kuin kisaamassa. Ennen silmien ummistamista kävimme vielä Kalevala-kylässä karistamassa iltalenkillä matkan rasitukset pois jäsenistä. 

Maanantaiaamun valjettua lähdimme Vuokattiin lenkille ja seuraamaan kuinka Hanna menestyy pyöräsuunnistuskisoissa. Uimassakin tuli käytyä. Huoltava puolitoistatuntinen hölkkä tuli tarpeeseen väsyneille jaloille. Päivän toisena treeninä tehtiin kuntopiiriä ja käytiin hiihtämässä. Auringon hakeutuessa puiden taakse kävimme vielä saunomassa ja sen jälkeen nukkumaan. Toinen osakilpailu eli meille ensimmäinen oli vuorossa tiistaiaamuna. Havaitsimme maaston hieman erilaiseksi kuin mihin olimme viimeisen viikon aikana tottuneet. Rennosti kevyttä VK:ta juostessa matka taittui yllättävän nopeasti n. 7 min/km. Kisan aikaisia fiiliksiä nosti vielä helle, josta kaikki eivät osanneet nauttia. Illalla taas Kalevalaan hiihtämään/juoksemaan. Ja saunan kautta nukkumaan. 

Keskiviikkona oli ohjelmassa seuravaellus Vuosangassa vuoden 1987 rastiviikon maastossa. mukana olivat Tapsa, Sampo, Hanna, Aino, Anniina, Niemekset, Ema ja Pekka. Leppoisan kolmituntisen aikana tapettujen itikoiden määrää ei osattu arvioida edes tuhannen tarkkuudella. Vaelluksen jälkeen safkaa, unta, saunomista, sapuskaa, telkkaria ja unta. Torstai oli pikamatkojen päivä. Lisäsimme vähän vauhtia ja Sampo pääsikin yksinumeroiseen sijoitukseen. pahennusta aiheutti kylmennyt ilma, joka ei vastannut toiveitamme. Illalla taas kuntopiiriä/hiihtelyä ja saunomista. 

Perjantai oli viimeinen kunnon treenipäivä ja siitä innostuneina suuntasimme vuoden 1992 rastiviikon maastoihin pitkää suunnistusharjoitusta varten. Parin tunnin uurastuksen aikana näimme myös Kuhmon peuran ja meinasimme juosta aukolla kahden kurjen päälle. Iltaohjelma noudatteli tuttua kaavaa. Lauantaiaamuna taas pakattiin, koska kisan jälkeen olisi edessä kotimatka. Viimeinen kisa osoittautui vaativimmaksi ja kivikkoisimmaksi. Karppisen ja Asklöfin viedessä kymppitonnit pääsarjoissa oli rastilaisten tyytyminen himmeämpiin mitaleihin. Sunnuntai meni kotona lepäillessä ja kevyesti harjoitellessa mutta pian olivat koitokset taas edessä. 

Finn5 14.-19.7-97 
 
Maanantaiaamuna startattiin taas tien päälle ja määränpää oli Paimio ja Fin 5-rastiviikko. Helteet olivat alkaneet uudelleen ja kun edellisen kahden viikon aikana oli kertynyt harjoitustunteja n. 30 olivat odotukset varsin matalalla. Paikalle oli saapunut suuri joukko (n. 50) rastilaisia ja viikko oli muutenkin kerännyt varsin suuren määrän kilpailijoita. Pitkä lähtöviitoitus nosti jo hien pintaan ja itse kilpailu vuodatti hikipisaroita vieläkin enemmän. Maasto oli tyypillistä varsinais-suomalaista eikä siten aiheuttanut kenellekään ylimääräisiä ongelmia. Ema tosin kiemurteli jonkin verran viitosella. Kisan jälkeen pyöräillen majoitukseen Tuorlaan ja illalla vielä vähän futista, jossa Jussi P osoitti olevansa melkoinen jonglööri. 

Toinen kisa sisälsi paljon pienipiirteisiä alueita, joilla ratamestari oli innostunut kikkailemaan. Paikoitellen rastille piti tulla kävelyvauhtia. Ema pummasi taas viitosta ja menestystä tuli lähes kaikista sarjoista. Kisan jälkeen Samin kanssa rullilla Tuorlaan ja illalla taas futista. Kolmas päivä oli jälleen helteinen ja matkojenkin taas pidennyttyä nousi avainasemaan palautuminen edellisistä päivistä. Itse olin palautunut hyvin ja sijoituinkin toiseksi. Rastilaisista ainoana pääsi pokkaamaan Ulla, joka voitti sarjansa. Femma-Vähäsistä kunnostautui tällä kertaa Sami pummaten rankasti juuri kyseistä rastia. Illalla discoa ja muuta palauttelua. Välipäivänä lepäiltiin, pelattiin futista ja illalla juhlittiin Riston 50 v. synttäreitä. 
Neljänteen kisaan oli vaihtunut kilpailukeskus mutta maasto oli edelleen samanlaista. Loppupään lähtijät hyötyivät urista ja hallitsivat näin ollen tulosluetteloissa. Nyt Emakin rupesi jo pääsemään vauhtiin. Illalla futista ja makkaran paistoa. Viimeinen kisa meni jo väsymyksen puolelle ainakin itselläni (12 kisaa 19 päivän aikana rupesi jo vähän painamaan) ja tipahdin kokonaistuloksissa neljänneksi. Valiosarjalaisista parhaaseen tulokseen ylsi Elmeri, joka oli seitsemäs. Ikäihmisistä loisti Ulla tullen kolmanneksi. 

Norja: 

+ Maastot 
+ Maisemat 
+ Regnly (Spekulaatio-apuväline) 
- Etäisyys 
- Karttojen suurpiirteisyys 

Kainuu:

+ Harjoitusmahdollisuudet 
+ Lomaviikko 
+ Karttojen mittakaava (1:15 000) 
- Kartat 
- Radat 

Fin 5:

+ Radat 
+ Maastot 
+ Kartat 
+ Helteet 
- Karttojen mittakaava (1:10 000)