Maraton

Aloitimme peruskunnon kohottamiseen tähtäävän matkamme kauniina kesäkuisena tiistaiaamuna: virittäydyimme tunnelmaan istuen tyytyväisinä kypärät päässä erään tietyn pikkubussin takapenkillä ja katsellen täyteen lastattuja pyöriämme. Raisiossa kuljetusapumme kuitenkin huomautti meille, että olimme pyöräilemässä, ja jätti meidät tienposkeen oman onnemme nojaan. Tuumasta toimeen, ja pienen säätämisen jälkeen valitsimmekin reippaina Naantaliin vievän tien. Mielemme valtasi kuitenkin epävarmuus, kun matkaa oli taittunut kymmenisen kilometriä. Kaivoimme suunnistajatyttöinä satulalaukkujen uumenista tiekartan ja totesimme löytäneemme hienon kiertotien. Jälkeenpäin huomasimme,että pikku pummistamme oli vain hyötyä, koska saimme Naantalista auringon seuraksemme koko matkalle. Siinä vaiheessa kun reitemme kuolivat toiseen kertaan, tuumasimme, että Kustaviin on pitkä matka, etenkin jos on varustautunut vaihteleviin olosuhteisiin.Ylämäet alkoivat hapottaa, joten kannustimme toisiamme laulamalla, ja pian oli fiilis taas aika ”tico, tico”, vaikka luulimmekin saapuneemme ”skääärgårdenin” sijasta Alpeille. Majoitukseen päästyämme onnittelimme itseämme, koska varhain lapsuudessa oppimamme kävelytaito oli sittenkin vielä tallella. Päivän kilometrimääräksi ynnäilimme illalla n. 80, joskin meillä ei ollut apuna laskinta, koska olimme siihen kevään kuluessa yhteistyöhaluttomana kyllästyneet.

Pikataival

Sikeästi nukutun yön jälkeen huomasimme, että venyttely päivän pyörämatkan jälkeen on asiaa. Ketterästi kapsahdimme kuitenkin pyöriemme päälle, ja lossilla meren syövereihin katsellessamme totesimme , että ”vatsassa jokin kiertää, kiertää, kiertää” ja takaisin pyörän satulaan istuessamme, että ”kalsarin reunus hiertää, hiertää ikävästi hiertää”. Åvaan rantauduttuamme tajusimme kuinka ”sydän (ja varsinkin lautta-aikataulut) vaatii,vaatii kulkemaan...” ja porhalsimme Brändön halki (20km) aika reipasta tahtia. Olemme vakuuttuneita, että teimme uuden reittiennätyksen. Suurehko tavaramäärä nostaa suorituksemme arvoa ja ylämäissä (sillat ovat pahimpia!) lauloimmekin Semmareiden mukaansatempaavaa biisiä hieman pidemmälle: ”...irti rinnastani parkuu, maailmalle kokonaan” Haasteesta suoriuduttuamme karautimme pyörillämme tyylikkäästi ålandsbåtenin keulaan valmiina polkaisemaan paalupaikalta Hummelvikin satamassa. Emme levänneet laivassakaan, vaan käytimme aikamme tehokkaasti mm. lähettämällä postia koto-Suomen sponsoreille, sekä muille meitä henkisesti kannustaville. Koska olemme myös kultturelleja, majoituimme yöksi  Pomarsundin raunioiden viereen. Jos et tunnista mestaa, niin se on just se paikka, jossa käytiin se kauhia Oolannin sota.

Sevärdheterdagen
 
Aamulla taas pirteinä pyörän selkään, ja suunta kohti Maarianhaminaa. Tänään vauhtimme oli rauhaisempaa ja matkalle sattui monia sevärdhetereitä, eikä maisemissakaan ollut valittamista... Päivän kulttuuriannoksen saimme kierrellessämme Kastelholman käytävillä, ja tutustuimme ensi kertaa myös paikalliseen herkkuun: Håkans pannkaka, mikä oli luonnollisesti poikkeus muuten niin terveellisestä ruokavaliostamme. Tuttavuus oli kuitenkin sikäli negatiivinen, että se valloitti sydämemme viekkaalla olemuksellaan. Tästä johtuen jouduimme jatkossa olemaan mycket sportiga, ja polkemaan, jos mahdollista, vieläkin ahkerammin. Olosuhteiden pakosta jouduimme jälleen hieman säätämään, kunnes saimme majoituksen järjestymään, ja Maarianhaminan valloitus saattoi alkaa.

Mummopyöräily
 
Sää oli aamulla sen verran liian hyvä, että päätimme käyttää sen Maarianhaminan ja sitä ympäröivän saariston tutkimiseen mummovauhtia poljeskellen. Leppoisan aurinkomerihuippufiilis-päivän aikana pohdimme matkan aikana herännyttä kysymystä: kuinka paljon kahvia ja pullaa mahtuu yhteen mummoon? Tämä visainen pulma syntyi, kun saimme yhden bussin mummolastista frendejä, jotka taittoivat matkaa kanssamme samaa vauhtia ja samoissa paikoissa pysähdellen.

Taxfree-dagen 
 
Aamulla totesimme, että ”hetkessä meni (alle) viikko, puhumattakaan lahjarahojen riitto eloon makeahan...” (Tack för vissa familjen) Niinpä selvitimme olisiko satamassa joku, joka veisi meidät sille niemelle, jossa puhutaan sitä toisille niin ihmeen vaikeaa itäistä murretta. Löysimme ystävällisen kuljettajan, ja m/s Isabellan aurinkokannella pyrki huulillemme väkisin eräs laulu...”sommartiden hej,hej, sommartiden!”

Testitiimin mielipide

Pyöräily on oiva harjoitusmuoto, joka antaa ytyä etenkin jalkalihaksille. Harjoitusta voi kohdistaa eri lihaksiin polkemalla ylämäet joko istuen tai seisaallaan, jolloin jalan lihakset kuormittuvat eri tavalla. Ja mitä pienemmällä vaihteella (ja suuremman lisäpainon kanssa) poljet, sitä nopeammin alkaa hapottaa. Ahvenanmaa taas on pyöräilijän paratiisi merkittyine ja hyväkuntoisine pyöräreitteineen. Pyöräily siellä on ympäristön johdosta jo henkisestikin virkistävää, varsinkin jos arska antaa parastaan. Suosittelemme!