Tapio Rautavaara lauloi aikoinaan yhdessä hitti biisissään näin: “en päivääkään vaihtaisi pois”. Itse kyllä uskon vahvasti siihen, että joitakin elettyjä päiviä olisi aiheellista heittää roskakoriin. Tai sitten ajanlaskuohjelmassa tulisi olla kullekin aikajaksolle oma Undo painike. 

Otsikosta ja ensimmäisestä kappaleesta tuskin yksikään lukija pääsi kärryille siitä, että tämä juttu kertoo todellakin Karjaan Uran, sinällään hyvin, järjestämistä Am-viesteistä. 

Lauantai iltana sain tiedon siitä, että vihdoin kykyihini uskotaan ja pääsen näyttämään taitoni HyRan arvostetussa pääsarjan kolmosjoukkiossa, ja vielä Am-viestissä! Lauantai ilta sujuikin rattoisasti kun loikin tuntikausia ilosta ja levitin ilosanomaa kaikille sukulaisille, tuosta koko suvun suurtapauksesta. 

Sunnuntai aamu alkoi aurinkoisesti automatkan merkeissä, kun Partasen Toyotan keula suunnattiin kohti Karjaata (Tammisaarta?). Viihtyisän matkan määränpäässä alkaa tunnelma autossa kuitenkin kylmentyä kun Riston lähtö lähestyy, mutta kilpailupaikan parkkipaikka ei. Ensimmäisestä takaiskusta toki selvitään ja kaikki ehtivät ajoissa kisapaikalle. 

Kun vaellus P-paikalta kilpailukeskukseen on ohi, alkaa mieleen hiipiä ajatus: “muistivatkohan järjestäjät sen, että nämä olivat Am-kisat, eikä aikoinaan pienemmässä mittakaavassa järjestetyt Pm-kisat”, sillä alkuvaikutelma keskuksesta oli ahtaan oloinen. Alku hämmennyksestä huolimatta kaikki mahtuvat kilpailukeskukseen ja kisa pääsee vauhtiin ensimmäisen lähtöryhmän rynniessä kohti K-pistettä kello 11.00. 

Koska olen joukkueemme uskottu ankkuri ei minulla ole mihinkään kiire ja voin huoleti alkaa odotella ensimmäisen osuuden viestinviejiä vaihtoon. (Taas seurataan vain pääsarjaa, kun ei näköhavaintoa muiden sarjojen tapahtumista ole). Tässä vaiheessa usko järjestäjien väliaikapalveluun hetkellisesti romuttuu, kun omasta miehestä ei kuulu mitään tietoja. Kun ensimmäiseen vaihtoon saapuu 11 miehen letka palautuu usko väliaikapalveluun. Ainoa HyRalainen, joka saapuu kärkiletkassa on HyRa II:n Sampo S. Muita aloittajia odotellaan jonkin verran kauemmin, sillä Sami V (HyRa I) Ja Jouni N (HyRa III) saapuvat muutaman minuutin erolla toisistaan. Kärkeen eroa on matkan varrella kertynyt runsaan oloisesti . Sami valitteli pitkää hajontaa ja Jouni epäonnistunutta tankkausta. 

Toiselle osuudelle kuitenkin päästiin. Kakkosjoukkueen Kimmo K pitää vauhtia ja saapuu vaihtoon seitsemäntenä lähettäen ankkuriosuudelle rokkari Itävuon. Ykkösen viestiä vie Lötkö-Letku Niinimäki eli Esa. Esa juoksee suu vaahdossa, mutta edellispäivän kisa painaa jaloissa ja ero kärkeen lisääntyy. Tapsa lähtee tappomielellä tykittämään kohti K:ta tavoitteenaan kakkosjoukkueen nitistäminen. Kolmosjoukkueen Jussi P tekee kelpo juoksun ja pysyy omissa tavoitteissaan. Jussin saavuttua on minun vuoroni antaa oma panokseni joukkiomme suoritukseen. 

Juoksu kulkee ja suunnistus sujuu. Kun parikymmentä minuuttia on juostu alkaa päässä soida: “Tää on kivaa, tää on kivaa...”. Kupla poksahtaa, kun vasen nilkka sanoo Pam ja totean nilkan pyörähtäneen kivuliaasti ympäri. Kirosanoja tulee mieleen lukuisia, eikä äänen käyttökään ole ihan vähäistä. Samaan aikaan, kun tutkailen kartasta lyhintä tietä maaliin huomaan kuitenkin jalan kestävän kävelyä ja jopa juoksua. Eikä sitten muuta kuin kohti seuraavaa rastia ja rata loppuun. 

Maaliin saavuttuani on kilpailukeskus jo melko autio. Viitoituksia ja muita rakennelmia puretaan. Olo on kuitenkin tyytyväinen, vaikkakin todella väsynyt. Vaatteita vaihtaessani annan kisan ratamestarille  palautetta mielestäni liian lähekkäin sijoitelluista rasteista. Kiivaan keskustelun lomassa huomaan jalan tarvitsevan jäitä ja suuntaan kulkuni kohti ensiaputelttaa. Teltasta saan tarvitsemani jäät ja matkalla takaisin reppuni luokse löytyy makkaraa ja limua. Repullani huomaan onneni jatkuvan; joku mannemersukuski on ajanut autollaan reppuni yli ja kaikki kamani ovat aivan solmussa. Että sellainen tapaus! 

Automatkalla kohti kotia kuulen viestin loppuvaiheen tapahtumista. Tapani oli juossut kelpojuoksun ja ykkösen loppusija oli XX. Pekan juoksussa oli ongelmia ja sija putosi XX ja meidän kolmosjoukkio olikisan viimeinen. Jotakin positiivista kuitenkin oli tapahtunut, sillä H16-sarjassa tuli voitto joukkueella Jouni Tukiainen, Juho Saarinen ja Elmeri Vähänen. 18-sarjan pojat olivat kolmansia. 

 Plussaa: 
  + P-paikan hemmon radiopuhelimessa pitkä antenni 
  + ilma ihan Jees 
  + maasto ja radat 
  + Sampo 
  + Randomit ja muut junnut 
  + kiitoskortit
Miinusta: 
  - paikoitus 
  - jääpulla 
  - huonot suoritukset