MM-kisat pidettiin tänä vuonna Grimstadissa, Etelä-Norjassa, 10.-16.8. Rastilaisista oli mukana minun lisäkseni Miettisen Anneli ja Kiiltomäen Martti. Kisojen välipäivinä osallistuttiin katsojakilpailuihin vaihtelevalla menestyksellä – meillä oli ainakin Martin kanssa kova kisa, kun D17AK:ssa ja H45AK:ssa sattui olemaan samat radat, ja kun vielä regnlyn ansiosta pääsimme vertailemaan rastiväliaikoja. Maastot olivat samat kuin MM-kisoissa ja joitakin samoja rastejakin saatiin leimata. Martti osallistui kisojen aikana kansainväliseen valmennusseminaariin ja minun norjankielen taitoni kohentui pohjoismaisen nuorisoseminaarin osallistujana. 

”Virallinen” osuus

Seminaarissa oli 16-25-vuotiaita osanottajia Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Eestistä, Latviasta, Liettuasta sekä minun lisäkseni seitsemän muuta Suomesta. Suomen porukan johtajana toimi Anneli. Seminaarin tavoitteena oli keskustella ryhmissä annetusta kuudesta eri aiheesta,  ja tehdä tämän perusteella osallistujamaiden lajiliitoille esiteltävä loppuraportti. Aiheet olivat seuraavat:

1) Vilka är orienterare? 
- Suunnistajat ovat Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan (1991, otanta 2000 yli 14-vuotiasta suunnistajaa) ”tietyn” tyyppisiä ihmisiä. Keskivertosuunnistaja on keski-ikäinen, hyvin koulutettu, työskentelee täyspäiväisesti ylemmällä keskitasolla, asuu kaupungissa tai taajamassa – ei suurkaupungissa, on perheellinen, omaa hyvän toimeentulon ja elintason sekä vahvan itsetunnon ja uskon omiin kykyihin. Keskiverto suunnistaja on myös ”tavallisia” ihmisiä ympäristötietoisempi, mutta politiikka ei oikein kiinnosta – suhtautuminen yhteiskunnallisiin asioihin on solidaarista. Vertasimme kokemuksia eri maiden kesken ja mietimme, miten myös ”muunlaisia” ihmisiä voitaisiin saada lajin pariin.

2) Rekrytera och behålla
- Noin 70 % suunnistajista aloittaa harrastuksen alle 20-vuotiaana. Suunnistajien määrä on laskenut kaikissa pohjoismaissa tasaisesti viime vuosina. Mistä lasku johtuu ja miksi eniten lopettamisia tapahtuu 14 vuoden iässä? Miten nuoret saadaan pidettyä lajin parissa ja mikä on koulun osuus? 

3) Träning och tävling
- Harjoitukset ovat oleellinen osa suunnistusta, mutta suunnistajien motivaatio saattaa vuoden mittaan vaihdella paljonkin. Mitä seura voi tehdä asian hyväksi? Millaisia eroja löytyy valmennuksessa ja harjoituksissa eri seuroissa ja eri pohjoismaissa, miten harjoitukset on järjestetty, ketkä järjestävät harjoituksia ja ketkä niissä käyvät, miten harjoituksia voidaan tehdä houkuttelevimmiksi…

4) Våra arragemang
- Kilpailujen osanottajien määrä on laskenut 1980-luvulta -  millaisia kilpailuja ja  muita tapahtumia eri maissa järjestetään, miten markkinointi hoidetaan ja kenelle tapahtumat on suunnattu? Onko ensikertalaisen helppo tulla kilpailupaikalle? Miltä tulevaisuuden suunnistuskilpailu näyttää?

5) Ledare och funktionärer
- Yli 90 % ruotsalaisten suunnistusseurojen puheenjohtajista on miehiä. Millainen ikä- ja sukupuolijakauma seurajohtajien keskuudessa on eri maissa? Miksi nuoria ja naisia tarvitaan johtajiksi? Miten rekrytointi on seuroissa hoidettu ja mitä tuleville johtajille tarjotaan? Miten johtajien jatkokoulutuksesta huolehditaan ja millaisia uusia työskentelytapoja voidaan kehittää? Esim. teamlederskapet.

6) Organisation och arbetssätt
- Yhteiskunnassa on tapahtunut suuria muutoksia 1990-luvulla. Ikärakenne muuttuu, yksinasuvien määrä on lisääntynyt ja monet lapset elävät vain yhden vanhemman kanssa.  Nuorten arvot ja maailmankuva ovat muuttuneet. Miten suunnistus voi nykyään houkutella nuoria? Miltä organisaatiot ja työskentelytavat näyttävät nuorten silmissä? Mikä suunnistukselle on tärkeintä tulevaisuudessa ja miltä suunnistusurheilu näyttää 20 vuoden kuluttua?

Kävimme ryhmissä pitkiä ja henkeviä keskusteluja. Minun ryhmässäni oli yksi ruotsalainen, kaksi norjalaista, yksi tanskalainen ja yksi eestiläinen itseni lisäksi.  Kuuden hengen ryhmiä oli yhteensä 12.  Seminaarin osanottajilla oli virallisten töiden lisäksi myös muuta ohjelmaa, joten kokonaisuudessaan viikko oli hyvin antoisa ja kehitysideoita tuli roppakaupalla myös seuratasolla toteutettaviksi. Viimeisenä iltana koko seminaariporukalla oli keskustelun aiheena etiikka ja moraali suunnistusurheilussa. Siitä voisi kirjoittaa kokonaan erillisen jutun, mutta suunnitelmissa on järjestää HyRa:n sisällä saunailta tms. aiheena juuri etiikka ja moraali, johon kaikki ovat tervetulleita mukaan! 

Tekemistä siis riitti koko Grimstadin viikon ajan. Hienointa oli ehkä kutsu Jannen ja Timon mitalijuhliin. Katsojakilpailut regnlyineen olivat myös kiva kokemus, vaikka norjalaisten kisajärjestelyt ovatkin vähän ”rennompia” kuin Suomessa. Ei muuta kuin Skotlantiin kahden vuoden päästä!