Tiomilan kakkosjoukkueen mahtavan esityksen ja pulkkaan saatetun kevätlukukauden jälkeen suuntasimme Nikkisen Jarin kanssa Vectran keulan kohti pohjoista, pois melun, vilskeen ja koivunlehtien seasta. Matkalla varasimme majoituksen ja yritimme vahvistaa miehistöämme karpaattiArtsilla vailla tulosta. 10 tunnin ajon jälkeen söimme Kemissä makkaraperunat ja kohta olimmekin jo Muonion takametsissä nukkumassa autossa suksien levätessä tienposkessa. Lunta alkoi näkyä Muoniossa ja valkoinen väri hallitsi Karesuvannon jälkeen, mistä olikin enää tunnin ajomatka kesähiihtokeskukseen. Luksusmökki suihkulla oli 1,5 m lumikinoksen sisällä ja eikun hiihtämään. Koska kello lähenteli jo kahta ja varjossa oli + 12 ja auringonpaisteessa tarkeni paidalla oli laduilla 10 senttiä sohjoa ja muualla hangella vähän enemmän. Tahkottuamme kissalla ajettuja lenkkejä pari tuntia nousimme kauas, aina Norjaan saakka ja korkkasimme loistavat telemark-jäljet parinsadan metrin rinteeseen. Poroaita oli paikoin kokonaan kinoksen sisällä. Laskettelun huumassa Jari teloi sauvansa ja jouduimme palaamaan rajavyöhykkeellä sijaitsevaan autoon vaihtamaan pelivälineitä. Lisätunnin jälkeen kokkikolmoseksi mökkiin ja unta kaaliin.
 
Kahdelta yöllä tarkastimme sitten lämpötilan, nollassa oli, eikä tampioina lähdetty hiihtämään. Puoliseitsemältä aamulla hanki kantoikin sitten paikoin jopa kävellä ja kevyessä viimassa arskat päässä ja pipo korvilla kohti 3 maan rajapyykkiä. Järveltä nousimme parisataa metriä kohtisuoraan ylöspäin tunturiin ja laskimme tunturikoivuja pujotellen rajapyykille. Tässä vaiheessa klo oli 9 ja hangenpinta alkoi paikoitellen upottaa ja mielessä kävi että taisi tulla paskainen loppu reissulle. Järven pinnalla hanki kuitenkin kantoi ja pääsimme mökille sämpylälle kymmenen jälkeen. Sämpylää napaan ja jatkamaan tetsausta. Hiihdimme Norjaa kohti ja nousimme Saanan taakse ylätasangolle. Ylempänä hanki kantoi taas vaikka kävellä ja hiihto maistui, vaikka lapettiinkin toista tuntia pelkkää ylämäkeä. Tässä vaiheessa näimme jopa ihmisiä, tosin moottorikelkan selässä. Puolenpäivän jälkeen Saanan rinnettä takaisin tullessa hangen pinta alkoi taas pehmetä ja Jari suksiin vähemmän tottuneena harjoittelikin volttinheittoa suksien kera. Tällä kertaa ei kärsitty välinerikkoja ja mökkiin syömään ja elbaamaan. Iltapäivälle oli suunniteltu Saanan valloitusta mutta Jarin diisseli hyytyi ja kävimme Atlantin rannalla ihmettelemässä tietunneleita ja lumetonta mäntymetsää. Matkalla Lampisen Mari hiihteli rullilla ?! tasatuuppia ylämäkeen, lomalaisina tämä kirvoitti meissä lievää hilpeyttä, vieressä kun olisi ollut metri lunta.  Seuraavaksi Starttia suksenpohjiin, puikulapottuja pötsiin ja petiin.

Seuraavana aamuna aurinko paistoi, - - 3 C0 varjossa ja länsiviima. Vastatuulta kohti, eli jälleen Norjaan päin. Hangenpintaa ei saanut edes pomppimalla rikki. Puolessa tunnissa oltiin vaivaiskoivurajalla ja hieman myöhemmin 650 metrin morkeudessa epämääräinen taival takana ja edessä nousu 1000 metriin. Sitkeästi suksilla ankkakävelyä 40 minuuttia, nilkat meni ihan juustoksi mutta nousun jälkeen odotti auringonpaisteessa kylpevä  lievästi kumpuileva ylätasanko ja loivaa alamäkeä. Kartan perusteella ilmeni hahmottamisvaikeuksia pidemmillä etäisyyksillä ja suuntaa haettiinkin komapassilla ja suunta pidettiin terävistä vuorenhuipuista horisontissa. Kun on noussut 1000 metriin ja palaa 400 metriin on luonnollista että matkanteko joutuu paluumatkalla nopeammin. Hankikannolla oli jo kunnon laskettelun makua ja löysimme itsemme koivikosta suonlaidasta muutama kilometri Suomesta Ruotsiin. 14 km taival takaisin mökille taittui myötätuulessa arskaa otellessa joutuun. Ruokalepo ja kamat kasaan ja suunta kohti suurta ja tuntematonta erämaata pertsan suksilla liisterit pohjassa rinkka ja makuupussi selässä. Tunnin nylkytyksen jälkeen puuttomuudessa alkoi suikassa huipata, aurinko oli pilvessa ja kaikki oli tasaisen harmaata vailla varjon varjoa. Suklaata napaan ja olo parani ja parissa tunnissa oli taitettu 12 km taival ensimmäiselle autiotuvalle. Matkalla tavattiin Haltin valloittajia jotka valittelivat pari päivää kestänyttä vastatuulta, voi ahkiota vetäessä nostaa vähitellen tontun mahasta ( rasa 2/97) päähän. Tuvalla ei ollut ketään muita yötä ja pystyimmekin rauhassa keittelemään muusit ja juomaan keikut ja painumaan yöpuulle.
 
Kahdeksalta aamulla löysimme itsemme korkeanpaikan leiriltä aina 1100 m:stä. “ - Toi huippuhan on ihan tossa vieressä.”  “- Niin no kun kartasta mittaa niin 3 km matkaa vielä.” Etäisyyksiä oli tosiaankin vaikea arpoa. Seuraavalla tuvalla sämpylää, tiukkaa puristusta pitkin rinteitä ja lievän hukassaolon jälkeen tunnin päästä taatelia kurun reunalla ja laskettelua takaisin tuvalle mistä lähdettiin. Tuvassa syötiin sosiaalisoitua näkkileipää ja evästelyn aikana ilma vaihtui puolipilvisestä täyteen sineen. Rinkat selkään ja kohti Saanaa. Matkalla tuli pari tätiä luistellen rinkat selässä vastaan ja Saanan takana oli tuvalla muutamia pilkkimiehiä. Noppasopan ja paivänpaistattelun jälkeen laskettelupotretti rinteessä ja korkealle hiihtelemään. Aurinko alkoi tosissaan tuntua naamassa. Hiihto maistui ja todettuamme olleemme 7 tuntia liikekannalla rinkat selkään taukotuvalta ja edessä oli loiva 10 km alamäkiosuus autolle. Hangen pinnalla oli taas 5 cm sohjoa, joka ei kuitenkaan haitannut etenemistä, toisin kuin välistä makuualustaan lasketellessa  tarttuvat koivunoksat, joten tuli heitettyä turvat muutaman kerran ja tehtyä muutama ketunlenkki jyrkänteitä kierrellessä ja oikeaa reittiä etsiessä. 10 tunnin liikekannallaolon, 7 h aurinkoisella hankikannolla hiihtelyn jälkeen totesimme päivän voimatta paljoa tästä parantua ja päätimme 2,5 sekunnin harkinnan jälkeen lähteä etelään yöpymisen sijasta. 14 h kaasuttelun jälkeen olimmekin sitten Paulalla ja Jannella shampanjalla ja 15 h autoilun jälkeen rasvaamassa naamaa Katjalla jottei iho kuoriutuisi nassusta täysin pois.
Testiryhmän arvosana reissulle: 10/10
 

Ohjeita vastaaville reissuille: 
 
“kärpäs”aurinkolasit ovat paremmat häikäisysuojat kuin normaalit ja niistä jää paljon siistimmät rusketusrajat. Ilman aurinkolaseja ei pärjää edes pilvisellä ilmalla. ( alkaa huipata jakelukeskuksessa). Aurinko- ja huulirasvassa riittävä kerroin ja naamassa paljon, itsellämme se oli liian pieni ja liian vähän. 
 
Jos syö tunnin välein taatelia ym. ja kerran jotain tukevampaa jaksaa kevyemminkin treenattu ihminen lappaa koko päivän. Juoda kannattaa useamminkin.
 
Jos hiihtelee lenkin, kannattaa mennessä hiihtää vastatuuleen ja pidemmät ( 0,5 - 1,5 h kestoltaan) nousut sivu/myötätuuleen. Tunturissa ei pääse täysin tuulensuojaan missään. Kelit voivat vaihdella radikaalisti, jos pilvet haihtuvat horisonttiin 10 minuutissa lienee päinvastainenkin ilmiö lumipyryllä mahdollinen vastaavassa ajassa. Jos hesarin mukaan lunta on 1 m on sitä tunturissa 1 - 3 metriä. Sääennustukset ei pidä paikkaansa pätkääkään. ( Lupasi pilvistä mutta paistoi joka päivä )
 
Ainakin sivistystä lähimmät autiotuvat näyttivät vieraskirjojen perusteella olevan suht täysiä n. 15.4 - 15.5 välisen ajan, joten ko. ajalla kannattanee harkita teltan kantoa mukana, sen sijaan toukokuun lopussa tuntui olevan pari yöpyjää tuvalla keskimäärin, joten todennäköisesti erämaassa pärjää ilman telttaa. Moottorikelkkailijoita kiertää luukuttamassa tuvilla, joten normaalisuksillakin pärjännee vaikkei olisi hankikeliä, tosin herää kysymys onko hommassa silloin enää hohtoa.. Valtion rajoista ei tarvinne hiihdellessä liiemmin välittää. 
 
Karesuvannossa on ainakin Nesteen huoltoasema, Muoniossa Esson ja Pellossa Kesoilin.