Kansalliskirjailijamme sanoja mukaillen, hiukan omaa lisäten ja Rastisanomien lukijoille omistaen käsikirjoittanut: SAMPO SILLANPÄÄ. 
 

Pääosissa:

Eero: Janne Salomäki 
Lauri: Kimmo Karhu 
Timo: Tapani Partanen 
Simeoni: Arto Lilja 
Aapo: Sampo Sillanpää 
Tuomas: Esa Niinimäki 
Juhani: Sami Vähänen
Sivuosissa: 
Pummit 
Muut suunnistajat 
Vatsalihakset 
Park World Tour 
Sade 
Ajanhukka 
Aleksis Kivi (original text) 

Jukolan talo, keskisessä Suomessa, seisoo erään mäen läntisellä rinteellä, liki Killerin ravirataa. Sen läheisin ympäristö on Jyväskylän kauppala, joka myöhemmin lienee kaupungiksi muutettu. Muutoin talon ympäristöstä aukeavat metsäiset lenkkipolut jatkuen aina kielletyn alueen rajalle saakka. 
Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto (ollut osalla jo keskiviikosta lähtien), joiden kesäöisen viestin vaiheita käyn nyt kertomaan. 

I luku: Keskiviikkoilta 11.6.97 
 
Juhani ja Aapo saapuvat Jyskälän rautatieasemalle illalla. Heitä vastassa on veli Simeoni. Pikkuhiljaa siirrytään pirtille ja turistaan niitä näitä. 

Aapo: Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle. joka uppiniskaisuutta ja auttamatonta vastakynttä osoittelee ja viestissä pummaa? 
Juhani: Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka aisiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä suoritukseensa kuuluu. 
Simeoni: En suostu päätökseen minä. 
Aapo: Enkä minä. 

II luku: Torstai 12.6.97 

Aamupäivällä paistaa aurinko oikein kivasti, joten 2/3 gängistä tekee lenkin läheiseen monttuun. Vesi vilvoittaa kivasti, etenkin kun se on kylmää ja märkää. Juoksu sujuu kohtalaisesti ja talvenaikana hankittu pyykkilautakin paistaa kalkinvalkeasta kropasta. 

Siinä he viettelivät suruttomia, iloisia hetkiä nyt. Milloin he söivät, milloin he haastelivat satuja ja tarinoita, ja milloin taasen he makeasti makasivat, mättäällä pää, ja kuorsauksista jyrähteli kumiseva aho. 

Koska aamulla tuli käytyä biitsillä ja päiväsaikaan Jyväskylässä yliopiston ruokalassa pahennusta aiheuttamassa, päätettiin miehissä tehdä illalla leirin ensimmäinen taitoharjoitus. Homma vedettiin läpi Laajavuoren kartalla. Osa pummasi, osa ei. 

Aapo:Tämä on tuumani suunnistuksesta: Hän joka ylen katsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen joukkoomme pummin siemeniä, hän siirrettäköön ykkösesta, lentäköön niskaperseotteella aina vitosjoukkueeseen asti. 
Juhani:Tämä olkoon asetus. 

Illalla haetaan Timppa asemalta ja leirin lopullinen miehitys alkaa pikkuhiljaa muotoutua. 

Timo:”Ei käy kontoon”, sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä. 

III luku: Perjantai 13.6.97 

Aamupäivän taitoharjoitus toteutetaan puskassa nimeltä Orisillanmäki. Kuulemma Jukolan viereinen maasto ja ihan virallinen harjoitusalue, sano. Sen kyllä huomaa, kun rasteille vie leveä polku. Eipä tartte jalkoja hirveesti nostella, koska kuuden kilsan lenkkiin saadaan kulumaan tunti. 

Juhani: Oikein! Sen tempun näytän teille kohta, näytän, peijakas vie! Sillä tähän pääkalloon syttyy pieni aatoksen kipenä. No, noh! Ei se tyhmä pääkään ole juuri tyhmin tyhmä. No, noh! Aatokseni kipenä syttyy. 
Timo: Mimmonen kipenä? 
Juhani: No, noh! 
Timo: Mimmonen kipenä? 
Juhani: Ehkä ovat täällä kaikki kotona. No, noh! Onhan tässä, Herran nimessä, ärrä lähellä. Sinne painumme yhtenä miehenä ja lyömmä vetoa Jukolan viikonlopusta. Laitamma myös taalerin likoon PWT:n voittajan puolesta. 
Aapo: Aatoshan on kuin kyntteli, ei kipenä! 

Eli vetoa siis lyötiin. Tuloksista mainittakoon, että veto piti ja rahaa tuli PWT:sta pari hunttia. Ikis vaan olis voittanu koko kisan, jos siis olis ollut mukana muuten kuin testijuoksijana. Illalla käytiin kävelykadulla katsomassa Jyväskyläbynight. 

Juhani&Aapo&Timo&Jussi P: Elettiinpä ennenkin, vaikk’ ojan takan’ oltiin. Ojapuita poltettiin ja ojast oltta juotiin! 
Eero: Toisille maistuu, niin myös minulle! 

IV luku: Itse Jukola 14.-15.6.97 

Lauantaina syötiin hyvin ja virittäydyttiin Jukolatunnelmaan. Osa seurasi Venttiiliviestiä tarkemmin, toiset sen sijaan tyytyivät nukkumaan ja keräämään voimia tulevaa koitosta varten. Jo tässä vaiheessa selvisi, että ainakin kuulutuksen puolesta kisasta oli tulossa ainutlaatuinen tapahtuma. Lisäksi kellotettiin aika Pirtiltä vaihtopuomille: 10 min. Mutta pitemmittä puheitta laitetaan homma kasaan ja ruvetaan seuraamaan HyRan veljesten viestiä (suluissa vaihtosija)... 
 

Eero:
 
Nallit vinkuu, Kaisa kiroo, 
Mörää Mörökölli, 
Mikko koirii kivittelee, 
Santa tiellä pöllyy. 

Kerran viel’ tok’ rähinätä 
Korppimäelt’ kaikuu; 
Ukon-ilma pakeneva 
Taivaan reunall’ raikkuu; 

Niinpä hirmualottajasta 
Laskettelin laulaa; 
Aika ompi kastamahan 
muihin vetää kaulaa (402). 

Lauri: Oiva Lauri, en yhtään muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mäyräksi, Könnin kuokkamieheksi, kärnäveikoksi ja sen tuhanneksi täällä. Hm! Olenpa teidän jokaisen huulilta kuullut yhtä ja toista tämänmoista. mutta syvimmässä äänettömyydessä olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpä mielisin hieman lievitellä tätä yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie, antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusäkki härkien saaliiksi! (239). 
 

Timo: Minä annan palttua koko hommalle; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu pummit tänne? Homman tekee mies itse, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat (153). 

Simeoni: Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme. Koetetaan. Tuota ensimmäistä vasemmalla tarkoitan ja annan leimahtaa, kun sanon nyt (117). 
 

Aapo:

Mutta tuolla tarhan puoless’ 
Mikä pauhu? Heisaa! 
Kyltät, kaltit sekoilevat 
Pikku-porsaat  veisaa. 

Miksi kyltät rähisevät? 
Miksi naskit kirkuu? 
Katsos: sadan joukossa 
punapaita vilkkuu (96). 

Tuomas:

Mikä elo onnellinen 
Keinuvassa kehtolinnass’! 
Siellä liikkuu Lötkö-Letku 
Ja sijat sen kun nousee (87). 

Juhani:

Eipä mua peljätä piispa, ei pappi; 
Kohta on ylläni sankarin takki. 
Frallaralla rallaralla rallarallalaa. 

Juokseppas, hemmo, ja pyöritä päätä 
Kunto mul’ on terästä ja hermot niin kuin jäätä. 
Frallaralla rallaralla rallarallalaa (80). 

Mutta tässä on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsemästä veljeksestä Suomen saloissa; ja mitäpä kertoisin heidän seuraavista tavoitteistaan tässä kisassa? Seuraavana vuonna kymppisakkiin, kele!