On 30.7 ja suuri ryhmä kokoontuu jälleen aseman koululle ja on taas aika lähteä kohti nuorten tiomilaa. Ensin pieni puolen tunnin odotus kun Tuusulan mies Pekka ei tahdo oikein saapua paikalle, mutta Pekan tultua lähdemme kohti Turkua. Ensimmäinen pysähdys tapahtuu tutulla ja turvallisella asemalla Forssan kohdalla, jossa jo ensimmäiset pelimarkat lipuvat kolikkoautomaattien uumeniin. Forssassa huomaamme, että joukkoomme on liittynyt kaksi tyttöä jotka näyttävät jotenkin tutuilta. Jatkamme matkaa ja alamme lähestyä satamaa. Juuri sataman lähellä automme ei käännykään oikealle vaan vasemmalle ja harmittelemme kun emme päässeetkään matkustamaan Sea Windillä vaan meidän täytyy tyytyä Viking Rosellan mukavuuksiin. 

Yö menee rauhallisesti ja laivalta päästyämme jatkamme matkaa kohti Skövdeä. Matkalla sinne keksimme ketkä ovat nämä salaperäiset tytöt. Hanna ja Ainohan ne ovat lähteneet mukaamme katsomaan miten pärjäämme ja morjestamaan Tanskalaisia. Saavumme Skövdeen, jossa aiomme yöpyä ja syödä masumme täyteen Anja Niemen tekemiä ruokia. Samana iltana on vielä yömiesten tarkoitus käydä harjoittelemassa läheisessä metsikössä, mutta lähdöstä ei meinaa tulla mitään kun miehiä ei saada ulos vessasta. Yöharjoitus onnistuu kuitenkin hyvin ja yömiehet voivat mennä luottavaisina nukkumaan. Aamuauringon ensimmäiset säteet tietenkin herättävät yömiehet ensimmäisinä ja vasta sen jälkeen muut. Syötyämme lihapullat ja perunat on aika lähteä kohti kilpailukeskusta. Käväisemme ennen kilpailukeskukseen menoa harjoitusmaastossa, jossa päivämiehet viimeistelevät kuntonsa. Myöhemmin illalla kilpailupaikalla kävimme pienellä juoksulenkillä ilman paitaa. Ruotsalaisten ilmeet kirkastuivat heti heidän nähdessään paidattomia suomalaisia “karpaaseja”. 

Kello kaksitoista lyö ja aloittajamme Kimmo Niemi nousee makuupussistaan valmiina kohtaamaan yön haasteet. Heti perään kaivetaan ylös toisen ja kolmannen osuuden miehet. Kello on 2.29.50: Kimmo sytyttää lamppunsa. Kello 2.29.58: Kimmo kumartuu ottamaan karttaa. 2.30.05 Hyvinkään Rasti kulkee koko porukan toiseksi viimeisenä Kimmon kaaduttua lähdössä. Ensimmäisellä osuudella ei sitten tapahdukaan muita kommelluksia ja Kimmo porhaltaa todella kaikkensa antaneena vaihtoon noin kolme minuuttia kärjen jälkeen sijalla 58. Toiselle osuudelle lähtee Tero Niemi. Teron menoa yritämme katsoa väliajoista, mutta sitä katsoessa ei näy kuin huolestuneita ilmeitä. Yli kaksitoista minuuttia kulunut ja Terhoa ei näy väliajoissa. Yhdeksän minuutin kuluttua metsästä porhaltaa tutun näköinen kasvo, se on Terho. Terho lähettää Juho Saarisen matkaan sijalla 34. Kommenteikseen Terho heittää:”Per.. kun kaikilla muilla oli eri hajonta ja joutu latoo ihan yksin”. 

Juho Saarisen varmempaakin varmempi suunnistus tehoaa taas muihin joukkueisiin ja Juho latoo loppusuoralle kuin aikamies sijalla 7 noin 8 minuuttia kärkeen. Seuraavalle osuudelle lähtee Elmeri “ ÄIJÄ” Vähänen, joka aloittaa osuutensa todella lujaa. Puolimatkassa Äijä on kutistanut eron 5 minuuttiin ja loppumatkalla Äijä ottaa siitä vielä minuutin pois ja nostaa Hyvinkään kolmanneksi. Ensimmäiselle täysin valoisalle päiväosuudelle lähtee Jukka-Pekka Uusitalo, joka kartanvaihtoon mennessä on nostanut Hyvinkään toiseksi vain kaksi minuuttia kärjen jälkeen. Loppumatka sujuu myös kommelluksitta ja Jukka tulee vaihtoon edelleen toisena ja kahden minuutin päässä kärjestä. 

Seuraavalle osuudelle lähtee Hyvinkään salainen ase Jouni Tukiainen, Tero Laurila ja musiikkiluokan perältä Tuomo Karhulahti. Salaisen aseen alku näyttää loistavalta: kärki otetaan kiinni ja taas monen vuoden jälkeen Hyvinkään Rasti on Nuorten Tiomilan kärjessä, mutta ennen toiseksi viimeistä rastia poikien ajatukset taisivat siirtyä jo tulevaan menomatkaan. Viiden minuutin pummi ja pojat tulevat vaihtoon toisina Mariestadin johtaessa jälleen kaksi minuuttia.  Seuraavalle osuudelle lähti kiekkomaailman suurin tähti, Jokereiden hyökkääjä Juha-Pekka Loikas. Juhiksen meno oli rautaisen tasaista ja hän saavutti maalin toisena ja edelleen kaksi minuuttia kärjestä. Seuraavalle osuudelle Juhis lähetti Antti Juntusen. Antin juoksu oli vieläkin tasaisempaa ja hän alkoi ottaa kiinni tätä piinaavaa kahta minuuttia. Antti tulikin vaihtoon  neljäntenä, sillä muutama ruottalainen oli saanut Antista hyvän peesin. Kahdeksas osuus päättyi siis Hyvinkään ollessa neljäntenä vain puoli minuuttia kärkeä jäljessä. 

Yhdeksännelle osuudelle lähti Pekka Itävuo, joka kartanvaihtoon mennessä oli ajanut edellään lähteneet ruottalaiset kiinni ja paineli keulassa. Kartanvaihdon jälkeen seuraavalla rastilla, Pekka pystyi jättämään Ruotsalaisia. Heti seuraava rasti, joka oli kivi, osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja Pekka tuli vaihtoon neljäntenä pari minuuttia kärjen jälkeen. Pekan kommentit pummista olivat:”Vedin oikeelle kivelle ja katsoin siitä sivusta sen taakse, mutta siinä seisseen tiheän puun oksiston läpi en nähnyt rastia ja lähdin pyörähtelemään”. Ankkuriksemme lähti matkaan Jari Juntunen, joka jo ensimmäisellä rastilla huomasi että tämän kilpailun voitto menee Deltalle. Tästä Jari ei kuitenkaan häkeltynyt vaan liittyi porukkaan, jossa menivät suomalaisista ainakin Angelniemen Ankkurit. Tässä letkassa Jiri tuli myös kartanvaihtoon. Kartanvaihdon jälkeen Jirillä oli vaikeuksia ja hän tippui letkasta. Paria rastia ennen maalia Jiri näki Kari Salon Helsingin suunnistajat leimaavan samalla rastilla mihin itse oli myös menossa. Vähän ennen viimeistä rastia Salo ja Jiri huomasivat että letka jossa Angelniemen Tommy Sjöholm juoksi oli pummannut ja eikun hanat auki. Saman oli huomannut myös Kari Salo ja siitä kehkeytyikin Jirin ja Salon loppuveto, jossa tällä kertaa Salo oli nopeampi. Jirin noustessa maasta loppuvedon jälkeen kerroimme että olimme kolmansia Deltan ja Helsingin jälkeen. 

Palkintopallilla esiinnyimme eduksemme ja saimme kaikkein kovimmat aplodit. Tyttöjen kisan oli voittanut Tampereen Pyrintö. Ennen lähtöämme Ainon piti vielä hyvästellä Tanskan uroksensa ja sitten vaan kohti kotia. Laivalle päästyämme kävimme suihkussa ja eikun discoon. Yön aikana nähtiin monenmoista: esim. Sami esitteli Pekalle palaa niin, että Pekka ihan pelästyi ja tyypertyi maahan. Yön ensimmäiset nukkujat olivat tietenkin huoltajat ja vasta aamutuimaan löysi koko sakki hytteihin ja piristäville parin 
tunnin tirsoille. Aamulla sitten suuntasimme kotiin ja nukkumaan.