Ensimmäinen 43-Kavlen ei tuonut Hyvinkään Rastille mainetta ja kunniaa eikä ihan pistesijojakaan, mutta sen sijaan saimme tukun mukavia muistoja ja innostuksen lähteä toistamiseenkin matkaan varttuneemman väen Tiomilaan. 

Alkukeväästä vielä lumien ollessa maassa päätettiin 43-kisaan ilmoittaa mukaan yksi miesjoukkue (10 osuutta) ja yksi naisjoukkue (5 osuutta). Lähtöhetken lähetessä alkoi kuitenkin olla vaikeaa saada miehiin täysi joukkue ja niinpä Lahti-suunnistuksen aikoihin ryhdyttiin värväämään jo ulkopuolisia vahvistuksiakin. Loppujen lopuksi matkassamme oli vahvistus Pontevasta ja yksi tyhjä paikka, kun HessuM joutui viime hetkellä keikalle. Naisissa sen sijaan oli matkassa mukana tasaisen varma ja reippaasti vaadittavan 43 vuoden keski-iän ylittävä joukkue: PäiviK, LeenaT, UllaB, AnneliM sekä ErjaR. Miesten vajaa ja osittain sairaslistalla oleva joukkue oli: Jouni Takkinen(Ponteva), MauriS, JukkaK, RaimoL, MattiT, JukkaN, MarkkuR, MattiN ja HannuS. 

Matka Ruotsin-maalle sujui joutuisasti neljällä henkilöautolla ja Suomenlahti ylitettiin Turusta Kappelskäriin. Ensimmäiset ihmetykset koettiin aamuvarhaisella, kun osa oli käynyt nukkumaan siinä harhaluulossa, että perillä oltaisiin kello 07:00 aamulla ja niihin aikoihin laiva kiinnittyikin vasta Maarianhaminan laituriin. Emme kuitenkaan hämääntyneet vaan jatkoimme uniamme. 

Kilpailukeskukseen n. 280 kilometrin päähän Tukholmasta saavuimme hyvissä ajoin n. 1,5 tuntia ennen naisten 43-sarjan lähtöä. 

D43-Kavlen 

Naisten viestissä oli mukana vähän toistasataa joukkuetta, joiden joukossa noin kolmannes suomalaisia. Päivi teki ensimmäisellä osuudella pohja-ajan meidän muiden lyötäväksi (kaikki muut paitsi Ullan kolmas osuus olivat lähes saman mittaisia) käyttäen hyväntahtoisesti muutaman minuutin ylimääräistä katsastamalla onko kartan ulkopuolella samanlaista kuin kartallakin. Aikaa meni n. 55 minuuttia ja vaihtosijat 70 paikkeilla. Kärjessä vaihtoi Epilän Esan Anne Pelto-Huikko. 

Itse hölkkäsin läpi toisen osuuden ja tulin vaihtoon seuratoverien upeasti kannustaessa lähes 10 sekuntia Päiviä nopeammin. Sijat nousivat viidenkymmenen tienoille. Aurinko paistoi ja maasto sekä rata olivat varsin suunnistuksellisia, joten mikäs siiinä oli ollessa. 
Kolmannella osuudella Ulla yritti myös käyttää koko annetun 55 minuuttisen, mutta joutui kuitenkin tulemaan maaliin kolmisen minuuttia nopeammin. Ulla hämmästeli alkumatkassa ison niityn takana ollutta kakkosrastia ja sama hämmästely tarttui kolmannella osuudella Anneliinkin, niin että Anneli ylitti niukasti 55 minuutin ihanneajan. Sijoitus Annelin tullessa vaihtoon oli noin  55. 

Erjan juostessa ankkuriosuutta oli kannustusjoukkomme edelleen kasvanut ja niin saimme kaikki yhdessä todistaa Erjan raivoisan loppukirin, jolla hän piti samalla suoralla olleet miehetkin takanaan. Lienee turha sanoa, että Erjankin loppuaika oli n. 55 minuuttia (tosin muutamaa sataa metriä muita pitempi matka). Lopullinen sijamme oli reilusti puolen välin paremmalla puolella eli 50:s. Ensi vuoden tavoitteena on sitten selvä parannus. Tänä vuonna emme olisi ihan kärkeen halunneetkaan, sillä miten ihmeessä olisimme saaneet palkintoina olleet tuolit kotiin. 

Kilpailujen varsin toimiva tulospalvelu tuotti tulostaululle normaalien joukkuetulosten lisäksi kunkin henkilökohtaisen osuusajan, sijoituksen osuudellaan ja eron parhaaseen osuusaikaan. Lisäksi kunkin nimen perässä kummitteli kumma luku, jonka lopulta tunnistimme omaksi iäksemme. 

Pihkaniskojen vitsit ovat tylsiä  

Naisten ja miesten 55-viestin jälkeen oli ohjelmassa muutaman tunnin tauko ennen miesten 43-viestin alkua (00:30 sunnuntai-aamuna), jonka olimme ajatelleet käyttää lepäämiseen, jotta jaksaisimme kannustaa miesjoukkueemme vauhdikkaaseen menoon. Myös miesten tavoitteena oli pikku lepo ennen omaaa osuuttaan. Naapurimme Pihkaniskat eivät kuitenkaan ymmärtäneet levon merkitystä vaan he ilostuttivat meitä kovaäänisellä kaskuilullaan miesten viestin alkuun asti. 

Miehille jäi reilusti parantamisen varaa  

Miesjoukkueita starttasi matkaan n. 200 ja heidän joukossaan HyRan viestiä kumman vihertävässä puvussaan vei JouniT. Yö oli pimentynyt lähes sysimustaksi, joten maalisuoran muutamien lamppujen loisteessa yritimme tunnistaa oman miehemme maaliin tulevaksi. Kärjessä yli kolmen minuutin keulalla tuli Södertälje, jonka aloittajan mukaan kahdella ensimmäisellä osuudella oli huonoimmat miehet. Lieneekö kaveri ollut turhan vaatimaton. Jouni tuli vaihtoon 10 minuuttia kärjestä sijoilla n. 100, mutta kuitenkin vain viitisen minuuttia pääletkasta. 

Sitkeä kannustusjoukkomme pieneni, mutta silmä tarkkana odotimme innokkaana toiselle osuudelle lähtenyttä Mauria vaihtoon. Bongasimme Jounin kanssa samaan aikaan tulleen Mynämäen ja pelkäsimme Maurin eksyneen metsään kun aika kärjen menosta vain kasvoi ja kasvoi. Olisimme varmaan olleet samassa paikassa vielä Jukka K:nkin tullessa vaihtoon ellei Mauri olisi ystävällisesti käynyt sanomassa tulleensa jo maaliin. Hävettää ..
JukkaK eteni maastossa n. 80 sijan paikkeilla kun järjestäjät tylysti ilmoittivat joukkueemme suorituksen hylätyksi toisella osuudella. Maurin kortista puuttui leima kuutosrastilta. Yön pimeydessä Mauri hyväksyi väitteen rastilla käymättömyydestä, mutta aamulla omaa karttaa rauhassa tutkien ainoaksi selitykseksi jäi viallinen leimasin.

Raimo luopui otsalampun virittämisestä, Mauri jäi odottamaan Jukkaa maaliin ja meille tytöille jäi uutisen vieminen lopuille juoksijoille. Teltta-alueelle kävellessämme kohtasimme seuraavat viestinviejät Matin ja JukkaN:n, jotka eivät oikein olleet uskoakseen kehoitusta lähteä takaisin nukkumaan.

Niin siinä kuitenkin kävi, että miehemme saivat nukkua rauhassa aamuun asti ja nousta ylös seuraamaan kärjen maaliintuloa ennen omaa yhteislähtöään. Motiivi huippusuorituksiin oli tietysti osaksi kateissa ja sairaslistalla olevat saivat mahdollisuuden ottaa suunnistuksen leikin kannalta (Matti, JukkaN) tai jättää kokonaan lähtemättä (Raimo), mutta eihän se haitannut. Yhteislähtö tuli hieman nopealla aikataululla, mutta lähtöajan koittaessa paikalla oli kuitenkin 5 punavalkoista (paikan päältä värvätty kymmenes mies jäi myös pois), jotka ilahduttivat meitä katsojia pitämällä pientä palaveria lähtöpaikalla.

Noin puolen tunnin kuluttua tuli ensimmäinen HyRalainen ja koko yhteislähdön ensimmäinen mies (MattiT) maaliin huippuajan tehneenä. Rastintarkastuksesta suoritus ei kuitenkaan tainnut selvitä. JukkaN teki myös nopean ajan, mutta livahti maalin kannustusta saamatta ja loppusuoraa juoksematta. Markku sen sijaan juoksi koko oman osuutensa ja teki kohtuullisen ajan (ainakin meidän naisten aikoihin verrattuna). Seuraavaksi loppusuoralle sitten ilmestyi MattiN puhtaan suorituksen tehneenä 8,5 kilometrin osuudeltaan ja vielä loppusuoralla entiselle MM-mitalistille (Pekka Nikulainen) kampoihin pistäen. Pekka oli tainnut tosin juosta muutaman kilometrin enemmän, mutta turha sitä on laskea. Vielä kun saimme maaliin pisintä ankkuriosuutta juosseen Hannun, niin olimmekin valmiina kotimatkalle.

Synttärihulinaa

Laivalla rentouduimme ensin tilaussaunassa ja sitten valmistuimme yllätysjuhliin. Juhlimme Erjan synttäreitä ahtautuneena koko joukko samaan hyttiin ja laulaen Sä Kasvoit Neito Kaunoinen ennen kuin lähdimme kaikki yhdessä ruokailemaan.
Siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana.
Eli ilmoittautumiset ensi vuoden 43-Kavleniin Kokkomäen Jukalle hyvissä ajoin. Ainoana pääsyvaatimuksena on 35 vuoden minimi-ikä ja iloinen mieli.