Tarinamme alkaa, kuten niin usein aiemminkin Turun satamassa, jossa Hisu-team Finland kokoontui ja pakkasi pieneksi osoittautuneen (sukset vievät yllättävän paljon tilaa) bussin pullolleen tarpeellista ja tarpeetonta roinaa. Pakolliset kuviot laivalla ja aikaisin nukkumaan. Laivan saapuessa Tukholmaan oli tiistaiaamu ja lunta satoi kuin viestiä edeltävänä iltana (Ylläs, Siilinjärvi). Tasaista köröttelyä kohti länttä huulenheiton lomassa ja 11 tunnin ajon jälkeen saavutaankin jo perille. Kylmä hiki meinasi jo nousta otsalle kun koko matkan aikana missään ei ollut lunta. Edes 15 km:n päässä kaupungin keskustassa ei ollut vielä lunta, mutta noustuamme pari sataa metriä ylöspäin rinteeseen lunta olikin jo puoli metriä. 

MM-kisoista suoraan tulleet juniorit valittivat jo turnausväsymystä, jota itse emme luonnollisestikaan tunteneet. Tarkemman tutkiskelun jälkeen paljastuu, että majapaikkamme sijaitsee Vangin PM-91 kartalla ja iltalenkillä poikkeammekin hiihtokeskuksessa katsastamassa hiihdon Maailman Cupillekin kelvanneita puitteita. Tilava majoitus (n. 10 neliötä jaettuna neljälle hengelle) lisää entisestään yhteishenkeä ja parin päivän harjoittelun jälkeen pukeutumiset ja pakkaamiset sujuvat jo niin, että kaikki ovat ajoissa bussissa. Kämpässä kun ei mahdu heilumaan kerralla kuin yksi henkilö eli tehtävienjako nousee tärkeään osaan. Yksi pakkaa, yksi on vessassa, yksi hakee kamoja kuivaushuoneesta ja yksi pukee.
Keskiviikkona olikin vuorossa virallinen karttaharjoitus eli mallisuunnistus, joka oli tuttuun tapaan mitään sanomaton ja huonosti valmisteltu. Loppupäivä löhöilyä, MacGyveriä, avajaisia ja vielä illalla Vangin laduille vähän irrottelemaan H. Hakkaraisen kanssa. Torstaiaamu valkenee aurinkoisena ja ihmisistä huomaa, että on tärkeä päivä. Hiljaista porukkaa aamiaisella ja vessassa istumista. Itse olin saanut arvonnassa kärkipään lähtöpaikan, mikä takasi todennäköisesti vetoapua toiselle lenkille (kisa käytiin kahtena lenkkinä). 

Ensimmäinen nousu (n. 15 min.) otti heti turhat luulot pois eikä syke enää missään vaiheessa kisan aikana päässyt sen jälkeen kovin alas laskemaan. Kun ensimmäinen nousu vielä jatkui kilsan tasaisella pätkällä, jonka jälkeen suunnattiin taas n. 10 min. ajan kohti taivasta aloin odottaa toista lenkkiä pelon sekaisin tuntein. Onneksi loppulenkki oli laskuvoittoista. Toisen lenkin alkunousu on jopa sadistisempi kuin ensimmäisen, ei niin pitkä mutta jyrkempi. Björn Lans kiitää tuoreena miehenä ohtseni enkä pysty seuraamaan nousuissa. Pian Jörkka tekee kuitenkin virheen ja havaitsen hänet takanani. ilokseni havaitsen että 20 sek. eron kiinnikuromiseen häneltä menee useampi kilometri ja ohitse päästyään ei tietenkään pysty  jättämään. Lähtiessämme alamäkeen havaitsen voiteluryhmäni (T. Partanen) tehneen hyvää työtä, sillä lasken hänestä ohi ja saan venytettyä eron n. 50 metriin, kunnes taas käännytään nousuun. Loppulenkki kissana ja hiirenä. 

Maaliin tullessani Jörkka on ollut n. 15 sek. toisella kierroksellaan, joten olen tyytyväinen kisan loppupuoliskoon. Vielä kun valmennusjohto tulee leveän hymyn kera vastaa maalikarsinassa tunnen itseni voittajaksi, vaikka jalat tärisevät ja vasen ojentaja kramppaa. Järjestäjät kuitenkin sähläävät ja lopulliset tulokset saadaan vasta illalla palkintojen jaon jälkeen (eivätkä nekään vielä olleet oikein). Rane oli taas kingi ja voitti. Arto oli 15. ja oman nimeni löysin vähän alempaa sijalta 19. Rankan kilpailun jälkeen iltapäivä ja ilta meneekin vain lepäillessä ja palautumista odotellessa.
Perjantaina on välipäivä ja ohjelma sen mukainen. Aamulla Vangiin hiihtämään ja iltapäivällä Hamariin kaupunkikierrokselle. Ladut osoittautuvat kohtalaisen vaativiksi. Sovittiin että bussi lähtee tunnin päästä eli äijät säntäävät kympin lenkille (oletusaika n. 40 min.), jonka kierrettyämme ehdotan vielä päälle kolmosta ennen bussiin astumista. Kellon omistajat kuitenkin huomauttavat, että käytimme kymppiin aikaa jotakuinkin tunnin, joten laskettelemme bussille, joka on vielä paikallaan.

Lauantaina paistaakin edellisen päivän lumipyryn jälkeen taas aurinko eli on kisapäivä. Vuorossa on pikamatka ja järjestäjät ovat osoittaneet nerokkuutensa tekemällä maastoon kaksi rataa. Toinen miehille ja pojille, toinen naisille ja tytöille. Pojat ja tytöt kiertävät lenkin ensin ja kun kaikille joukkueille on jaettu vanhoja suunnistuskarttoja alueesta tulee miesten ja naisten kisasta täydellinen nuottikisa. Nuorten regnly-väliajat tulivat luonnollisesti heti tulostaululle, jotta päästiin kunnolla vertaamaan reittejä. Valitettavasti alkupään miehille tuli vielä vääriä nuotteja, joista itse kärsin. Samaten keli taas parani koko ajan huimaa vauhtia. Eduard Spock-Khrennikov vei tällä kertaa miesten voiton suomalaisten miehitettyä seuraavat sijat. Arto tänään 12. ja Tapsa 25. Hieman huvittavaa kisan jälkeen kuunnella kommentteja tyyliin “olisin voittanut mutta muistin yhden nuotin väärin”.

Sunnuntaina on viestipäivä ja Arto tuo HyRalle pronssia. Muutenkin Suomen menestys on mahtavaa ja paluumatkalle lähdetään iloisin mielin. Yöpyminen Örebron suunnistusparatiisissa ja maanantaina pulkkamäkipäivä . Illalla sitten laivalle ja tiistaiaamuna pirteänä kotiin valmistautumaan Sm-pikaan.