RaSa testaa... Lynx moottorikelkka
Kuten suurin osa lukijakunnasta tietää HyRa järjesti jälleen kerran HiSukisat. Luntakin oli talvella jälleen kerran vaihtelevasti ja kelit sen mukaiset. Siispä alusta.

Kirjoittaessani pahaa-aavistamattomana henkilönä rauhassa tarinaa aurinkokennojen ominaiskäyristä en osannut pelätä pahaa vaan vastasin hullun rohkeasti työpöydällä olevaan puhelimeen. Ei olisi kannattanut. Ähvän kanssa jutusteltuani natsahti Bonuksen pohjoisosan uratamestarin homma. Siispä mettään kattelemaan ja tallustelemaan. No luulo ei ole tiedon väärti ja kun kartanonherrojen päässä napsahti niin pääsin luisteltua ennätysvauhtia eroon omasta hommasta. Tässä vaiheessa Ylläs kutsui poikiaan ja Gradu oli vauhdissa.

Joululomakin lähestyi palattua Ylläkseltä. No ähvä soitti uudemman kerran ja taas oltiin uramestareita, tosin vain apupoikia vailla vastuuta. Siispä jälleen käkkimään mettään kreppien kanssa. No gradu kävi siinä välissä hakemassa vauhtia johtoportaalta tylyin tuloksin. Joululomalla tapahtui valkoinen ihme, lunta tuli mettään ja kaksiprosenttinen kaksitahtiöljy bensa alkoi haisemaan. Koska tällä kertaa ei ollut Vähäsen herra juoksemassa kelkan edessä joutui vuorottelemaan koutsin kanssa hangessa tarpomisessa ja suksen jälkiä hakiessa. No uria syntyi. Ja koska loma jatkui niin eikö kirveen ja perheen kanssa mettään tekemään siltoja ojille kun Äffä pärryytti. 

Nyt päästiinkin kunnon talven makuun ja nuoskavesikökkökeleihin. Tässä vaiheessa alkoi liikkua huhuja joiden mukaan Vähäset pojat olisivat olleet jopa kolme tuntia hiihtämässä Jukan ollessa enemmän tai vähemmän jumissa hangessa. Tuli mieleen että se ilo täytyy ehdottomasti itse kokea. Fiilikset kohosi kilpaa hikipisaroiden kanssa tempoessa Ähvän kanssa kelkkaa kolmatta kertaa traktoriuran pohjalta puolen kilometrin matkalla. Toisin sanoen kelkka vyöryi vailla ohjausmahdollisuutta minne tykkäsi kun lumi oli mössöä. No se siitä tietenkin oli seurauksena että urasto oli öghbaut kertaalleen ajettuna.
Tämän jälkeen oma kohtalo helpotti koska vanhojen herrojen Lind ja Saviaho päässä alkoi bensa virrata ja herrat lähtivät ajamaan uria Etuhikiän korpikuusikkoihin.

No kisa lähestyi ja urapohjilla kesti jo kävellä saappailla. No luulo ei tietenkään ollut jälleen tiedon väärti. Pakkasella loivasti kelkalla ajaen alkutalvella surullisen kuuluisaksi tulleen traktoriurien yli. Sinne jumpsahti, kolmenkymmenen sentin vesimössöön kelkka 45 asteen jumiin puolen metrin syvyisen uran pohjalle Eurotalvena 98. Aikani kiroiltua saapui pelastava enkeli Hanna henkivartijansa kanssa ja puolen tunnin voimaharjoituksen jälkeen pääsi levittämään mutaa 1,5 km matkalle. Miten kelkan alustaan mahtuukin niin paljon mutamössöä. Kisa lähestyi ja uutta luntakaan ei satanut joten homma alkoi olla hanskassa.
No eikun rastit mettään. Talven toinen aurinkoinen päivä, ilma kuin morsian ja rastit mettässä. No problem, elämä hymyili niin valoisasti. Kalustetappiona mainittakoon vesuri joka on jossain hangen poskessa. 

Lamppu päässä perjantai-ilta klo 22 jumalan selän takana Hikiän korvessa SE tapahtui. Meinaan kaupungin ockelbon painopiste ohitti tukipinnan ja seurauksena oli luonnollisesti turpakeikka ja kumoontuminen. Onneksi ei hajonnut sen enmpää mies kuin kelkkakaan ja urasto alkoi olla mallillaan puoli yhdeltätoista illalla, mitä nyt pari uraa oli ajamatta koska pimeässä ei nähnyt tuiskun jälkeen yhtään mitään. No sitten alkoi toinen SE kello yksitoista. Meinaan perk eleellinen lumituisku. Tässä vaiheessa tuli ärräpäitä mieleen jonniin verran, olihan päivän kahdeksantunnin pärryyttely mennyt enempi tai vähempi hukkaan. Elämä potki niin makoisasti.

Arska soitti herätyksen neljältä ja viideltä löysin itseni nykimästä kaupungin ja seuran kelkkaa käyntiin. Koutsilla oli onneksi lukkosulaa mukana niin kummatkin kelkat suostuivat yhteistoimintaan. Kaasuttelua jo varsin tutuilla urilla. Lisää kaasuttelua. Tutustumisreissu Vähäsen siltoihin, hurjaa touhua itsetehtyihin verrattuna. Puoli kahdeksalta alkoi tulla vilu. Puoli yhdeksältä tuli kylmä. Puoli kymmeneltä jäätävähkö olotila. Kolmatta kertaa linjalla uria avatessa kahden tunnin sisään kädet pystyyn ja pois mettästä. Kun tuiskuttaa niin tuiskuttaa ja urat ei pysy auki. Piste. Pois kisakeskukseen juomaan kahvia, sulattalemaan jäätynyttä nenää ja peukaloa ja keräämään säälipisteitä. 

Vähitellen paikat suli ja puolen tunnin lämpimän suihkun jälkeen oli moottorikelkka muisto vain.